Hui kauhistus, ilmoittauduin kisohin :)

Islan ja minun kisauramme alkaa 27.4 Seinäjoella. Hulluuden vuoksi ilmoittauduin kaikkiin kolmeen kisaan, A ja C ovat tavallisia ja B on hyppykisa. A kisa menee varmasti ihan penkin alle, minun hermojeni ja Islan energisyyden takia. B-kilpailussa ei tarvitse miettiä kontakteja ja C-kisassa jo luulisi että Islan pahin energia on purettu ja että itse olen jo vähän edes rauhoittunut. Saa nähdä miten meidän käy, onneksi ei voi mennä huonommin kuin hylätty :) Tavoite on että edes yksi noista olisi joku ei hylätty tulos.

Agilityharjoituksia, hyvä keskittymiskyky vai sittenkin yhden ihmisen koira??

Keskiviikkona oli taas jäälleen meidän agiharjoitukset. Meidän vakiovetäjä on nyt sairaslomalla, joten viime viikolla oltiin toisessa ryhmässä mukana ja tällä kertaa oli ihan uusi ihminen meitä valmentamassa. Viime viikon harjoituksissa oli pakkovalssi, joka oli meille, muistaakseni, uusi liike, mutta sehän meni tosi hyvin kuitenkin. Se tuntui tosi luonnolliselta ja toimi hyvin Islan kanssa. Tällä viikolla suurin haaste oli suoran putken jälkeinen hyppy, josta piti kääntyä tosi jyrkästi 180 astetta puomille. Olen koko ajan tiedustanut että ohjaan ihan mielelläni Islaa sen takan, se on aika toimiva systeemi meille. Jos olen liikaa edellä, unohdan katsoa koiraa ja sille tulee kiire, jolloin rimat lentävät. Islahan myös irtoaa hyvin ja pystyy itsenäisesti työskentelemään, mutta haaste on saada sen lähelle, jos pitää esim. ohjata tarkasti, ettei mene väärälle esteelle. Tämän viikkoinen valmentaja kehui Islaa, mutta myös minua että ohjaan hyvin, vaikka Isla on niin nopea ja sillä on niin pitkiä askelia. Onneksi Isla hallitsee kroppansa tosi hyvin. Treenin lopussa otin palkan esiin liian nopeasti, Isla ilmeisesti näki että käteni meni taskuun, koska ennen viimeistä estettä tuli neljän tassun melkein metrinpituiset jarrutusjäljet!

Ennen luulin että Isla tottelee ketä tahansa, joka käskee, mutta viime aikoina olen pistänyt merkille että se ei aina muka ymmärrä muiden käskyjä. Välillä jopa tuntuu että ne menevät kokonaan ohi, aivan niin kuin se ei kuulisi niitä. Keskittyyhän se tosi hyvin ainoastaan minuun agilitykentällä, se ei näe, eikä kuule vaikka ihmiset kävelee ohi, huutaa tai vinguttaa leluja, mutta olen lähinnä ajatellut että se on hyvän keskittymiskyvyn merkki. Kun tuttu ihminen käskee ja houkuttelee makupalalla, se saattaa vain tuijottaa makupalaa, eikä yhtään mukamas ymmärrä muita käskyjä kuin istu!? Ehkä se on Islan tapa näyttää, että se ei ole niin sosiaalinen kuin mitä se ensin antaa ymmärtää. Vieraat ihmiset saavat koskea siihen, se jopa tykkääkin siitä, se saattaa hinkata itsensä heidän jalkoihinsa, mutta muuten ei paljon kiinnosta. Eihän se ketään muuta oikein tervehdikään kuin minua ja isäntää, kaikki muut ihmiset menevät kategoriaan tutut ja ok:t tyypit.

Isla yrittää palautua loman jälkeen!

Nyt ollaan sitten tultu takaisin Lapista, Islan mielestä se ei ainakaan ollut mikään loma. Se teki siellä noin 12 tunnin työvuoroja 8-20.
Sen töihin kuului:
- potkukelkan vetäminen
- pulkan vetäminen
- puun haku ja kuorman vetäminen
- juokseminen moottorikelkan vierellä/takana, välillä umpihangessa
- vakioasukkaiden leikittäminen: koiran, kissan ja isännän
- auttaa lumitöissä
- päivystäminen
- kalastaminen
- hiihtäminen (vetohiihto)

ja se kaikista tärkein, Islan mielestä
- vartiointi, kun pihan lähellä oli kettuja, poroja, mörköjä, postiautoja ja vähän ihmisiä

Töiden lisäksi Isla ehti myös leikki kepeillä, söi paljon luita ja raakoja kaloja. Se kävi päivän aikana hyvin nopeasti sisällä ja lähti sitten intoa täynnä ulos uudestaan. 20-aikoihin se oli aivan loppu, nukkui lähinnä, paitsi kun perheen kissa oli sisällä, siihen piti tutustua.

Eilen agilitytreeneissä se oli aluksi hyvin innostunut, kun ei olla ehditty käydä kolmeen viikkoon, mutta sen jälkeen iski vähän väsy ja se oli ihan maltillisesti, ei kuitenkaan laiskasti! Muuten se on lähinnä vain nukkunut sen jälkeen kun tultiin takaisin. Saa nähdä onko paljon energia tänään suojelutreeneihin. :)

In memorian Kerttu

Toissa päivänä saimme kuulla suru-uutisen, että Islan narttupentu Kerttu (Anemoneniityn Kaarnamuori) oli todella huonossa kunnossa. Eilen se kävi eläinlääkärin vastaanotolla viimeisen kerran, sieltä se muutti sateenkaarensillan toiselle puolelle. Nyt se juoksee onnellisesti terveenä ilman epileptisiä kohtauksia. Kohtaukset tulivat tosi tiheään tahtiin, mitään ei ollut tehtävissä. Kaikki eivät ole tarkoitettuja tähän maailmaan, mutta kyllä se tuntuu niin epäreilulta, että noin nuori ja niin täynnä elämää, joutuu jo noin pian lähteä. En olisi ikinä uskonut että surisin näin voimakkaasti koiraa, joka ei ole edes ikinä ollut omani.

Islan kanssa olen nyt käynyt pari kertaa kokeilemassa hakua ja eilen myös käytiin ensimmäistä kertaa tutustumassa suojeluun. Innokas se on niin kuin aina, ei meinaa millään pysyä housuissaan. Se ei ole vielä ymmärtänyt täysin että joku ihminen voi olla piilossa metsässä ja että sillä on aina lelu, jota kannattaa käydä hakemassa. Kun se näkee että joku lähtee metsään, se ei yhtään jaksaisi odottaa että saa käydä hakemassa. Pelkäsin aluksi ettei sitä kiinnosta lähteä vieraita ihmisiä katsomaan metsään tai leikkimään heidän kanssaan, mutta aika hyvä alku on ainakin saatu. Onneksi se on sentään avoin, sosiaalinen ja rohkea, joten kyllä se varmaan kehittyy hyvään suuntaan.

Suojelutreenin alussa meillä oli tottista ja Isla säväytti oikein kunnolla, näyttämällä mitä kaikkea se ei muka osaa. Sivulletulot olivat vinoja, huonoja, olemattomia jne, energiaa oli liikaa ja korvat hukassa(!!). Kouluttajalta sain paljon hyviä vinkkejä, mm pitää vaatia siltä enemmän ja enemmän vahvistaa laumaviettiä, ei heti anna lelua. Hyvä kun se ensimmäisellä kerralla näytti huonoimman puolensa, niin tästä ei voi kuin nousta :D Kävimme myös metsän puolella vähän kokeilemassa miten Isla reagoi jos joku tulee uhkaavasti meitä vastaan ja vahvistettiin sen käyttäytymistä sillä että maalimies perääntyi kun Isla haukkui sille. Ei mikään yllätys että se rupesi heti haukkumaan, mutta oli kiva nähdä sen pienen itsevarmuuden kasvun, kun se huomasi kuinka se sai maalimiehen karkotettua. Nyt vain pelkään että se luulee että kaikille hämärille ihmisille pitää ruveta haukkumaan, mutta eiköhän se ymmärrä sen jutun juonen tässä kun jatketaan harjoituksia. Maalimiehen kommentti oli että "makea" koira, josta saadaan hyvä, kunhan tehdään töitä.

Nyt on kotiläksynä vaatiminen ja laumavietillä palkitseminen. Kyllähän minä näitä periaatteessa osasinkin, kun olen käynyt perustottelevaisuuskurssin Essin (edesmennyt näyttelylinjainen spk) kanssa, kouluttaja puhui tosi paljon näistä. Essin kanssa nämä eivät kuitenkaan tuottaneet hedelmää, joten kokeilin muita keinoja. Falco näytti varhaisessa vaiheessa että vaatiminen antaa joko välttävän koiran tai yli-innostuksen lisäämistä, kaiken piti olla pelkästään positiivista vahvistamista. Mutta molemmilta puuttuikin se ekstra vaihde mitä Islalla on, vireydennostovaihde. Kyllähän Falcokin innostuu kun heiluttelee lelua, mutta heti kun lelu kuolee tai menee piloon , Falcon innostuskin laskee kahdessa sekunnissa.

Sujuvuus ja tasapaino hukassa eilisen treeneissä

Oli aika mielenkiintoinen treeni eilen, toisella oli aivan liikaa energia, kun taas toista sain raahata perässäni. Jospa koirat olisivat voineet jakaa energiansa vähän tasaisemmin. Huomasin ilmiön jo lämmittelyvaiheessa, Isla juoksi innokkaana edessä, mutta Falco juoksi vain niin nopeasti että pysyi mukana.

Harjoiteltiin eilen "persjättöjä", niitä oli kaksi peräkkäin, eli minulle yksi liikaa, kun se ei tule vielä selkäytimestä. Islan kanssa en kerta kaikkea ehdi, kun en tee sitä vielä niin sujuvasti ja Falcon kanssa se ei vain onnistu. Ratkaisin sen sitten lopuksi niin kuin itse olin ajatellut alusta, jolloin se onnistui eri tavalla molempien koirien kanssa. Haluan toki oppia uutta ja kehittyä, koska olen todella aloittelija vielä, mutta olen myös tosi iloinen että alan tuntea omia koiria ja omia puutteita niin hyvin että tiedän mikä voisi toimia ja mikä ei. :)

Työvuorojeni takia en vielä pääse aloittamaan kilpailua, aina kun olisi jossain täällä lähellä joku sopiva kisa, minulla on töitä tai muita suunnitelmia. Kisauran korkkaaminen menee ainakin huhtikuun puoleen väliin. Tiedän ainakin varmasti, etten voi molempien kanssa osallistua samaan kisaan, se olisi aivan liikaa, koska koirat ovat niin erilaisia.

Juttelin tänään Leenan kanssa (siellä missä Isla oli synnyttämässä pentujaan) Kerttutyttönen on ihana, mutta tosi kovapäinen riiviö välillä. Leena kyseli miksi minun piti olla niin oikeassa sen luonteen kanssa, ettei se tule olemaan mikään helppo koira. He kaipasivat Islaa, kun se jo osaa käyttäytyä ja ymmärtää käskyjä ja sääntöjä. :) Onhan Isla helppo sisätiloissa, mutta ulkona se vieläkään ole hillitty tai helppo koira, se on niin täynnä energiaa ja kiihtyy nollasta sataan niin nopeasti, ehkä se tulee sitten ajan myötä (joskus 8-10 vuotiaana :D )

Dexter työleirillä

Nyt ollaan päästy vauhtiin Islan treenien kanssa ja meitä kehotettiin jo menemään kilpailuun :) Isla tekee taas kaikkensa treeneissä.

Isla on nyt myös löytänyt sisäisen vetokoiransa. Se on ollut vähän takkuaava, kun se on koko ajan kysellyt minne mennään ja mitä tehdään, kääntynyt ympäri ja ollut enemmän tiellä kuin auttanut. Se on tietysti yrittänyt parhaansa, mutta ei ole vain ymmärtänyt mistä on kyse. Nyt se yhtäkkiä sai hehkulampun syttymään ja se tietää että eteenpäin pitää pyrkiä, emäntä tulee aina perässä, vauhdista riippumatta.

Meillä oli viikonloppuna kaverin australianpaimenkoira Dexter hoidossa ja se raukka joutui myös vetohommiin. Ensin se ei ymmärtänyt tietenkään alkuunkaan mistä oli kyse, se pomppi vain tasajalkaa minun vierellä. Hetken päästä laitoin sen kuitenkin remmiin kiinni ja se sai juosta Islan vierellä ja silloin sille jotenkin aukesi jutun juonen. Se vaikutti kilpailevan Islan kanssa kumpi pääsee ensimmäisenä perille.

Meillä oli myös yhdessä vaiheessa yhden kaverin whippetkin mukana vetämässä. Se osaa kyllä sen homman, mutta se ei oikein toiminut valjakossa muiden kanssa. Poispäin sen emännästä se juoksi meidän takana ja takaisinpäin se juoksi paljon nopeammin kuin muut, lisäksi se kiihtyi niin paljon että se rupesi komentamaan Dexteriä kesken vedon. Tästä seurasi pieni sekasorto ja pari kertaa mentiin nurin, vaikka oli lainassa kaverin tosi hyvä potkukelkka, jolla oli helppo ohjata.

Lauantaina käytiin kokeilemassa henkilöetsintää Merenkurkun saksanpaimenkoiraliitossa. Isla innostui heti ideasta, etsiä jonkun ihmisen metsästä, jolla oli lelu. Tosi helppo ja hauska homma, tuumasi Isla. Jälkeenpäin sekä Isla että Dexter sai riehua kaverin saksanpaimenkoiran kanssa.

Dexter oli kuulemma tosi väsynyt kotiin päästyään, raukka kun oli joutunut meidän työleirille, jossa oli vetotöitä sekä lauantaina että sunnuntaina. Lisäksi oli kevyttä tokotreeniä ja ympärivuorokautista vahtivuoroa. Dexter asuu omakotitalossa, joten nyt se luuli että kaikki naapureiden liikkumiset rappukäytävässä kuului meille, se ilmoitti niistä ahkerasti, mutta onneksi aika hillitysti. Lunta tippui myös koko ajan katolta, joten Dexter luuli että siitäkin piti meille ilmoittaa.

Isla tuli kotiin! Falco on valmis kilpailuun :)

Lähdimme tänään hakemaan omaa prinsessaamme kotiin. Onneksi sille tuli ainoastaan kolme pentua, nyt se ei ole läheskään niin kuluneen näköinen kuin jos sillä olisi ollut 8 pentua. Nisät vähän roikkuu ja niissä on vähän "kulumaa", tottakai lihakset ovat pienemmät, on tullut vähän läskiä kylkiin, mutta ei mitään katastrofia kuitenkaan. Huomenna menemme ensimmäisiin treeneihin pitkään aikaan, tyttö on varmaan aika innoissaan.

Nyt löytyy lisää kuvia pennuista, uudet kuvat ovat otettuja 30.1 ja tänään 5.2.

Olen nyt koko syksyn ja talven tähän asti harjoitellut Falcon kanssa keskiviikkoisin agilityä ja myös käynyt toko-kurssin. Kun aloitimme agilityn syksyllä Falco ei ollut oikein kiinnostunut, se alitti hyppyesteiden rimat, meni hitaasti, eikä oikein katsonut ohjeita. Meidän ensimmäiset kerrat olivat lähinnä motivointia. Hyppyesteet olivat medi-korkeudella ja se sai tosi paljon namuja koko radan aikana. En vaatinut kovinkaan monta estettä putkeen, ennen kuin se sai pitää tauon. Melko pian rupesi näkymään tulosta, Falco rupesi innostumaan taas lajista, se seuraa ohjeita ja tekee mielellään. Sille on jopa tullut paljon, siis paljon, enemmän vauhtia!

Se on aika erikoinen ohjata, se ei nimittäin kestä kovinkaan paljon erikoiskuvioita. Jos käännän sille selän ja yritän tehdä esim "persejätön", se tulee epävarmaksi ja lähtee ihan minne sattuu. Aluksi se ei kestänyt ollenkaan että minun vauhtini hidastui tai pysähtyi. Joskus on vain tehtävä niin, että ohjaaja hidastuu, mutta koiran pitää jatkaa esteen ympäri. Tämmöisessä tapauksessa pelkkä käden jatkuva liike ei sille riittänyt, minun piti jatkaa liikettä koko yläkropallani. Näytin varmaan aikalailla japanilaiselta puistojumppaajalta, kun tein ylisuuria liikkeitä yläkropalla ja käsivarsilla :D Falco ei myöskään pystynyt menemään banaaninmuotoiseen putkeen, jos minä juoksin ulkopuolelle. Koira meni kiltisti putkeen, mutta heti kun se huomasi putken kääntyvän värään suuntaan, se tuli takaisin ulos. Treenasin ahkerasti putkia edestakaisin, sokeita aukkoja jne ja yhtäkkiä Falco ymmärsi jutun juonen.

Falcolla ei ole mitään ongelmia jäädä paikoilleen alussa, kontaktien tai keinun kanssa, joten kunhan minä muistan ohjata kunnolla, se menee radan helposti. Jos sille tulee liian kiire, eli olen liikaa sen edellä, se rupeaa pudottelemaan rimoja. Kepit menee hyvin, joskus se haluaa vähän fuskata 2. ja 3. viimeisen kepin kohdalla, mutta jos ohjaan vähän tueksi, sekin onnistuu hyvin. Nyt pitää tutkia missä olisi joku sopiva kilpailu täällä lähellä :)

Toko-treeneissä ollaan käyty perusjuttuja läpi, pientä hiomista siellä täällä, mutta yleisesti ottaen olen aika tyytyväinen sen suorituksiin. Nyt pitäisi vain anoa erikoislupaa kuurouden takia, jotta saisin käyttää käsimerkkejä. Nouto ei edisty, ei sitten yhtään! Falco ei kerta kaikkea suostu pitämään kapulaa suussa yhtään kauemmin kuin 0,5 sekuntia, ellei se liiku minua kohti samalla. Sivulletulo kapula suussa, istuminen kapula suussa, ylipäätänsäkin miettiminen kapula suussa on sille vähintään yksi asia liikaa. Metallinen tai puinen kapula, ei mitään merkitystä, se ei pidä sitä kunnolla, se pureskelee ja heittelee sitä.