Kesälomaa

Hoidossa

Isla oli edellisen omistajan ja hänen avomiehensä luona hoidossa, kun minä ja isäntä olimme viikon Kreikassa. Se oli mennyt tosi hyvin. Se oli toiminut leikkitätinä, kun heidän oma saksanpaimenkoira narttu oli juoksujen takia ollut vähän passiivisempi. Isla oli tietysti parhaansa mukaan vartioinut pihaa. Entinen omistaja, avomies ja koko koirakatras oli viikon lopussa lähteneet Kokkolaan agilitykisoihin, johon mekin tulimme seuraavana aamuna hakemaan Islaa. Asuimme yhden yön Campingilla ja jatkoimme sitten matkaa Lappiin.

Agikisat

Olin ilmoittanut meidät sunnuntaikisoihin, koska alun perin luulin, ettei ehditä takaisin Pohjanmaalle lauantaikisoihin. Oltiin kuitenkin hyvissä ajoin jo perjantaina kotona, joten lauantaina lähinnä katseltiin kisoja ja juteltiin koiratuttujen kanssa. Isla oli tosi rauhallinen, torkkuili melkein koko päivän. Sunnuntaina meidän ensimmäinen kisa oli vasta illalla ja toinen vielä myöhemmin. Aamu meni Islalla samalla tavalla kuin edellinenkin päivä, se makoili, mutta pikkuhiljaa rupesi rauhattomuus vaivaamaan. Heti kun kävelin vähän, se oli hirvittävän innoissaan, veti, pomppi ja vinkui. Ymmärsin, ettei meidän kisaamisesta tule yhtään mitään, jos sillä on noin paljon energiaa, joten vuokrasin pyörän neljäksi tunniksi. Tuli sitten vähän nähtyä Kokkolaa, aluksi Isla veti kovaa vauhtia menemään, mutta jo pari-kolmen kilometrin jälkeen sen pahin virta oli kulutettu. Varmuuden vuoksi pyöräiltii kuitenkin vielä muutaman kilometrin verran ja sitten takaisin Campingalueelle, missä myös kisat olivat. Ennen kuin palautin pyörän lähdimme uudelle vähän lyhyemmälle kierrokselle ja niin Islan virta oli juuri sopiva kisoja varten!

Koko päivän aikana en ollut vielä yhtään hermostunut, mutta juuri ennen rataantutustumisen hermoilujumala löysi minut ja teki minut melkein toimintakyvyttömäksi. Rataantutustuminen onnistui ihan hyvin vielä, mutta kun menin Islan kanssa radalle, se katseli minua hämmästyneenä. Näin sen koko ilmeestä, että se oli kuin suuri kysymysmerkki, mikä ihmettä tämä on. Se ei pysynyt startissa, noh senhän on meille aika tavallistakin, mutta sen jälkeen aika tasan kaikki meni pieleen. Se kiersi ensimmäisen esteen, vaikka se oli tosi loogisesti suoraan sen edessä, tuli kielto, se hyppäsi siivekkeen yli, ei mukamas tiennyt miten esteen yli hypätään. Olin jo tässä vaiheessa niin hermostunut, en kuitenkaan vihainen Islalle, etten enää viitsinyt korjata, luulin että olimme jo aikaisemmin saaneet hylätyn, kun sahattiin edestakaisin lähtölinjalla. Muutaman esteen jälkeen minun hermostuneisuuteni kuitenkin hellitti ja pystyin keskittymään paremmin. Silloin meillä alkoi sujua, vaikka myöhäistä se enää siinä vaiheessa oli. Renkaan kehyksen ja itse renkaan välistä se hyppäsi, vaikka yksi tuttu oli vannonut, ettei noin iso koira siitä millään voi mahtua!

Toinen rata oli hyppyrata ja se meni selvästi paremmin, minun hermotkin olivat taas melkein treeni-tasolla. Kaksi kieltoa ja yksi viiden pisteen virhe, kun Isla aloitti kepit liian kovalla vauhdilla ja sen takia ei oikein itse edes pysynyt omassa tahdissa mukana. Silloin se rupesi haukkumaan minulle innostuneena ja turhautuneena, mikä on ihan uutta käytöstä.

Lappi

Kokkolan kisojen jälkeen lähdimme Lappiin jatkamaan kesälomaa. Isla sai olla taas vapaana koko viikon ja vahtia pihaa. Pihakoiran työhönhän kuuluu erilaisten eläinten paimentaminen. Lampaat olivat ihan ok:t, mutta teini-ikäiset lehmät olivat jo liian pelottavia. Isla ei suostunut ollenkaan vapaaehtoisesti tulla lehmien aitaukseen. Lampaita oli yhteensä 18 kpl, löytyi sekä uuhia että karitsoja. Islalla on ennenkin todettu jonkinlaista paimennusviettiä ja sitä yritinkin saada paremmin esiin helpoilla käskyillä ja liikkeillä, joita se tietää jo ennestään. Paimennuskuvia tulossa lähipäivinä, kunhan saan ne laitettua nettiin asti.

Tutut treenit, uusia tuulia

Palasimme kotiin, jotta ehtisimme sunnuntain suojelutreeneihin. Tällä kertaa mukana valmentamassa oli myös Ari Koivunen ja hän antoi tosi paljon hyviä vinkkejä ja uusia näkökulmia, hän myös selitti oikein perusteellisesti kaikesta. Torstaina oli hakutreenit ja sielläkin oli uusi vetäjä, Marika Stenman, jolta sain myös paljon hyviä vinkkejä. Tuntui että viikossa Isla meni paljon eteenpäin, aina uusista näkökulmista on tosi hyvin apua.

Noiden pk-treenien lisäksi oma agilityseura järjesti epäviralliset agilitykisat. Osallistuimme sekä maxi-1 että maxi-2 luokkiin. Hylätty tuli molemmista, ykkösissä aika yllättävästa paikasta. En ollut ajatellut ollenkaan että Isla näkisi A:n minun selän takana, sinne se vain loikkasi, mutta niin teki myös ainakin yksi toinen nopea maxikoira. Alastulokontaktit alkaa nyt kuitenkin sujua melko hyvin ja jopa puomin ylösmeno, siihen Isla tuhlasi jopa kolme tassunjälkeä. Aina pitää iloita niitä hyviä hetkiä, kun kokonaisuus ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä.

Niin se loma vain loppui, vaikka Islan mielestä se ei ehkä ollutkaan loma, vaan raskaampaa kuin tavallinen arki.

Näyttelyt Porissa

Eilen käytiin Porissa mutkan hakemaan Islalle H:n, jos sitä sattuisi tarvitsemaan valioitumista varten. H:ta me ei kuitenkaan saatu, koska Portugalilainen tuomari Delerue Pedro Sanches halusi antaa meille ERI:n ja vielä sija 3/6 avoimessa luokassa. Olin tosi hämmästynyt ja kehäsihteeri nauroikin ilmeelleni, kun sain kuulla että meidän pitää palata takaisin kilpailemaan muiden narttujen kanssa avoimessa luokassa. Olin etukäteen ajatellut että käydään hakemassa sen H:n ja sitten lähdetään pois. Kannatti siis lähteä hikoilemaan ja hankkimaan rumia rusketusraitoja, tämä viikonloppu on varmaan ollut heinäkuun kuumimpia.

Lähitulevaisuuden suunnitelmia

Ensi viikonloppuna Isla lähtee yhdeksi yöksi hoitoon, Dexterin luo. Ensi kuun puolessa välissä harrastetaan maalaiselämää, kun kaveri lähtee reissulle ja meidän perhe asuu sen aikana heidän talossaan muutaman päivän ja minä ja Isla hoidamme hevosia. Ensi kuun lopussa Isla on menossa luonnetestiin Ilmajoelle.

Juoksut teki sekä hallaa että aurinkoa

Nyt on kauan kun olen viimeksi päivittänyt :(

Juoksut tulivat sitten niin sopivasti, ettei me päästy ollenkaan kisaamaan. Ensin oli Seinäjoen kisat ja sitten en uskaltanut ilmoittautua oman seuran kisoihinkaan, kun me ei ehditty ollenkaan käydä treeneissä ennen kisaa, juoksujen takia. Nyt olisi tarkoitus lähteä Kokkolaan heinäkuussa.

Koirareissu

Olimme, Isla ja minä, toukokuun lopussa vierailemassa Islan edellisen omistajan luona pari yötä. Siellä oli ainoastaan kuusi koiraa ennestään ja sitten lisäksi Isla päälle, kaikki narttuja. En ollut kuitenkaan yhtään huolestunut Islan puolesta, se tulee kaikkien kanssa toimeen, mutta vähän mietitytti kun sain tietää että siellä olivat kaksi terrierinarttua ja yksi saksanpaimenkoiranarttu. Mitähän ne sanoisi jos sinne tulee aikuinen saksanpaimenkoiranarttu? Se saksanpaimenkoira oli kuitenkin ainut joka otti siitä paineita, aluksi, mutta ainoastaan aluksi. Tilanne heillä oli niinkin monimutkainen että vanha laumanjohtaja saksanpaimenkoira oli vastikään siirtynyt vihreämmille niityille ja johtajan paikka oli vähän auki.

Terrierit, jotka olivat vanhimmat, eivät halunneet johtajan roolia, eivät olleet millään tavalla terrierimäisiä. Niiden jälkeen ikäjärjestyksessä oli shetlanninlammaskoira, ei johtaja-ainesta tässä miellyttävässä pakkauksessa. Sitten tuli bordercollie, sekään ei halunnut johtajapaikkaa itsellensä haalia, joten jäljellä jäi tämä suuri vastuu, vajaa vuoden ikäiselle saksanpaimenkoiralle. Viimeinen koira oli vasta niin pieni pentu, ettei sitä voinut edes laske mukaan tähän, ihastuttava, innokas ja iloinen workingkelpie. Muut koirat vähän pelkäsivät Islaa, kun se tuli heidän pihaan, joten johtajan rooliin kuuluu suojella muuta laumaa. Toki ihmiset olivat ylimpiä johtajia, mutta kuitenkin tämä saksanpaimenkoira näki että muut olivat hermostuneita, eikä tiennyt millä tavalla tätä pitäisi hoitaa. Onneksi Isla otti kaiken rauhallisesti ja näytti, ettei tässä nyt mitään hätää ole. Ei kestänyt kauan ennen kuin nuorimmat uskalsi leikkiä Islan kanssa ja vanhemmat luottivat siihen, ettei Isla ole uhkaa heille.

Jopa se saksanpaimenkoira katseli Islasta mallia, miten rynnätään aitaa kohti ja vartioidaan kun postinjakaja tulee tai joku auto ajeli epäilyttävän hitaasti ohi. Isäntäväki jopa toivoivat että se spk vähän vartioisi, mutta se ei ollut vielä löytänyt sisällä olevaa rotua itsestään, katseli kuitenkin tarkasti mallia Islalta. Lupasin sitten että Isla saisi tulla heille hoitoon, kun lähdetään kesällä matkalle, opettamaan vähän tarkemmin vartioinnin saloja. Minusta Isla ottaa tämän tehtävän turhaan tosissaan välillä, muttei onneksi niin paljon sisällä.

Rauhoittuminen

Juoksun loputtua huomasin myös että Isla onkin nyt rauhoittunut selvästi! Oli kyllä aikaakin, kun ihmiset ovat luulleet sitä 1,5-2 vuotiaaksi, vaikka se on 4,5v. Koirammelehdessä luki että narttu rauhoittuu pentujen jälkeen, mutta Isla ei sitä kohtaa lukenut niin tarkasti, joten se tuli melkein puolen vuoden viiveellä. Nyt arkielämä Islan kanssa on selvästi leppoisampaa. Samoihin aikoihin huomasin myös että Isla on myös toisella tavalla rauhoittunut, tai oikeastaan varmistunut. Sen kynnys haukkua "vaarallisissa" tilanteissa on selvästi korkeampi nykyään. Osasyy on varmaan edistys suojelussa, mutta varmasti rauhallisempi olemus tekee myös osansa. Nyt se osaa paremmin lukea, koska joku oikeasti uhkaa meitä ja se tietää miten reagoida. Tämä on juuri se mitä eniten toivoin suojelukoulutuksesta, kyky reagoida enemmän adekvaatilla tavalla. Kaikkien ärsykkeiden ei tarvitse ylittää reaktiokynnystä.

Falco on muuttanut

Falco on nyt pysyvästi muuttanut minun entisen avopuolisoni ja hänen uuden perheensä luo. Hän kyseli josko hän saisi ostaa Falcon itselleen, minun sydäntäni särki, mutta saan kuulemma edelleen tavata Falcon, silloin tällöin. Eikä Falcon elämä muutu kovinkaan paljon, koska se on viime aikoina asunut enemmän siellä kuin meillä, kun se viihtyy paremmin siellä. Falco on kuitenkin niin avoin ja kaikkien kaveri, ettei se ole stressannut olla välillä täällä ja välillä siellä, se ottaa kaiken rauhallisesti, kunhan ruokaa on tarjoilla tarpeeksi usein. :)

Otimme Falcon yhdessä, vaikka papereissa se oli kokonaan minun. Falco ja se mies tulivat ihan alusta asti paremmin toimeen keskenään, kuin minä ja Falco. Falco ei ole mikään tavallinen bordercollie, se ei ole koskaan nauttinut vaatimuksista. Tekee hyvin töitä niin kauan kun namit tulivat tarpeeksi tiheään tahtiin (ja nuorempana, niin kauan kun ei ollut mitään muuta mielenkiintoista näkyvissä), mutta jos väli on liian pitkä, saattaa kiinnostuskin vähän herpaantua. Agilitystä se innostui uudestaan, mutta en tiedä kuinka se olisi jaksanut keskittyä kokonaisen radan verran agility- tai tokokokeessa. Entisen avopuolisoni luona, sillä on aktiivinen elämä, rakastettuna lemmikkinä, ilman suurempia vaatimuksia, se saa olla mukana paljon enemmän, kuin jos se asuisi meidän luonamme. Oliko se parempi jättää Falcon kotiin, kun lähdin treeneihin Islan kanssa vai ottaa sen mukaan ja se joutui odottamaan autossa tai kentän laidalla, vain päästäkseen tekemään hetkeksi, jotain mistä se ei kuitenkaan nauttinut niin hirveästi?

Olen joskus lukenut että suurin ero bordercollien ja australianpaimenkoiran työskentelytapojen välillä on se että bortsu tekee tosissaan ja aussien mielestä se pidettävä hauskaa. Juuri tämän kohdalla Falco on ehdottomasti aussie, eikä bortsu! Kyllä minä vielä joskus hankin työintoisen borstun, mutta ei todellakaan vielä.

In memorian Kerttu

Toissa päivänä saimme kuulla suru-uutisen, että Islan narttupentu Kerttu (Anemoneniityn Kaarnamuori) oli todella huonossa kunnossa. Eilen se kävi eläinlääkärin vastaanotolla viimeisen kerran, sieltä se muutti sateenkaarensillan toiselle puolelle. Nyt se juoksee onnellisesti terveenä ilman epileptisiä kohtauksia. Kohtaukset tulivat tosi tiheään tahtiin, mitään ei ollut tehtävissä. Kaikki eivät ole tarkoitettuja tähän maailmaan, mutta kyllä se tuntuu niin epäreilulta, että noin nuori ja niin täynnä elämää, joutuu jo noin pian lähteä. En olisi ikinä uskonut että surisin näin voimakkaasti koiraa, joka ei ole edes ikinä ollut omani.

Islan kanssa olen nyt käynyt pari kertaa kokeilemassa hakua ja eilen myös käytiin ensimmäistä kertaa tutustumassa suojeluun. Innokas se on niin kuin aina, ei meinaa millään pysyä housuissaan. Se ei ole vielä ymmärtänyt täysin että joku ihminen voi olla piilossa metsässä ja että sillä on aina lelu, jota kannattaa käydä hakemassa. Kun se näkee että joku lähtee metsään, se ei yhtään jaksaisi odottaa että saa käydä hakemassa. Pelkäsin aluksi ettei sitä kiinnosta lähteä vieraita ihmisiä katsomaan metsään tai leikkimään heidän kanssaan, mutta aika hyvä alku on ainakin saatu. Onneksi se on sentään avoin, sosiaalinen ja rohkea, joten kyllä se varmaan kehittyy hyvään suuntaan.

Suojelutreenin alussa meillä oli tottista ja Isla säväytti oikein kunnolla, näyttämällä mitä kaikkea se ei muka osaa. Sivulletulot olivat vinoja, huonoja, olemattomia jne, energiaa oli liikaa ja korvat hukassa(!!). Kouluttajalta sain paljon hyviä vinkkejä, mm pitää vaatia siltä enemmän ja enemmän vahvistaa laumaviettiä, ei heti anna lelua. Hyvä kun se ensimmäisellä kerralla näytti huonoimman puolensa, niin tästä ei voi kuin nousta :D Kävimme myös metsän puolella vähän kokeilemassa miten Isla reagoi jos joku tulee uhkaavasti meitä vastaan ja vahvistettiin sen käyttäytymistä sillä että maalimies perääntyi kun Isla haukkui sille. Ei mikään yllätys että se rupesi heti haukkumaan, mutta oli kiva nähdä sen pienen itsevarmuuden kasvun, kun se huomasi kuinka se sai maalimiehen karkotettua. Nyt vain pelkään että se luulee että kaikille hämärille ihmisille pitää ruveta haukkumaan, mutta eiköhän se ymmärrä sen jutun juonen tässä kun jatketaan harjoituksia. Maalimiehen kommentti oli että "makea" koira, josta saadaan hyvä, kunhan tehdään töitä.

Nyt on kotiläksynä vaatiminen ja laumavietillä palkitseminen. Kyllähän minä näitä periaatteessa osasinkin, kun olen käynyt perustottelevaisuuskurssin Essin (edesmennyt näyttelylinjainen spk) kanssa, kouluttaja puhui tosi paljon näistä. Essin kanssa nämä eivät kuitenkaan tuottaneet hedelmää, joten kokeilin muita keinoja. Falco näytti varhaisessa vaiheessa että vaatiminen antaa joko välttävän koiran tai yli-innostuksen lisäämistä, kaiken piti olla pelkästään positiivista vahvistamista. Mutta molemmilta puuttuikin se ekstra vaihde mitä Islalla on, vireydennostovaihde. Kyllähän Falcokin innostuu kun heiluttelee lelua, mutta heti kun lelu kuolee tai menee piloon , Falcon innostuskin laskee kahdessa sekunnissa.