maanantai 26. marraskuuta 2012

6 viikkoa, penturuoka maistuu

 Nyt on sitten 6 viikkoa täynnä astutuksesta ja vatsaa kyllä näkyy, valitettavan huonosti se vain käy ilmi kuvista. Jotenkin mielestäni kuitenkin suhde on erilainen nykyään, kaula ja pää näyttää jotenkin pieniltä muuhun verrattuna. Nisät ovat turponeet kunnolla viime viikosta.


Tästä ylhäältä kuvasta ei näy oikeastaan yhtään mitään. Maha on jotenkin valunut alas, koska vyötäröön on kuitenkin tullut 7cm lisää alkutilanteeseen verrattuna, eli 3cm lisää viime viikosta.




Koira on edelleen melkein rasitukseen asti pirteä. Ei pärjäisi vieläkään ilman pyörälenkkiä ja tosi mielellään se pyörän vierellä juokseekin, pitää hillitiä sitä, muuten se jopa vetäisi. Yritin korvata pyörälenkkiä 2 tunnin metsälenkillä, mutta koska itse kävelin, Isla ei saanut kulutettua tarpeeksi energiaa. Koskakohan tämä koira rauhoittuu mammalomalle? Islahan on kuitenkin täyttänyt viime viikolla 4 vuotta. :)

Nyt kun Isla ei saa enää tulla mukaan treeneihin olen ollut vain Falcon kanssa agilityssä ja tokossa. Se on viikko viikolta innostunut enemmän agilitystä, vaikei se ihan samalla maanisella tavalla siitä innostu kuin Isla. Se osaa tosi hyvin mennä kaikki kontaktit ja on muutenkin tosi varma koira, (kun on niin hidas että minä ehdin miettiäkin) mutta se saattaa välillä eksyä väärälle puolelle, vaikka kuinka näytän sille oikein. Se on nimittäin niin fokusoitunut siihen että kun kulkee vasemalla puolella, saa palkintoa. Sen keskittyminen saattaa kesken kaiken herpaantua ja sitten se rupee haistelemaan maassa jotain hajuja, sitten se taas muistaa mitä oli tekemässä ja tulee iloisesti mukaan. Se on kuitenkin niin ihanaa olla välillä rauhallisen koiran kanssa, joka ei nosta kierroksia ihan pilviin. Onhan se jo täyttänyt kuitenkin jo 5.

maanantai 19. marraskuuta 2012

5 viikkoa täynnä, pirteämpi koira

Jaha, se oli sitten kuvien vuoro taas, mutta nyt jopa näyttää siltä kuin vyötärö olisi tullut takaisin. Voihan se toki olla niinkin että viimeviikon kuva oli jotenkin huono, eikä kertonut totuutta. Vinosti ylhäältä katsottuna Isla vatsa kyllä näyttää isommalta kuin ennen. Ehkä sitten profiilikuvasta näkee että vatsaviiva on lähtenyt menemään enemmän rintakehän korkeudelle. Yritin tällä kertaa venyttää koiraa. Vyötärön ympärysmittaan oli tullut taas sentti, eli nyt aika reilu 57cm.

Islalla on nykyään paljon enemmän ruokahalua, ei kuitenkin ihan hirveästi. Kuitenkin tulee pieni epäily, että tämä olisi sittenkin vain valeraskautta. Nisät ovat suurentuneet, mutta sehän ei kerro puolesta ei vastaan. Se on piristynyt selvästi, vaikei lenkillä jaksa niin pitkiä matkoja kuin ennen. Sillä on suuri halu taas tehdä töitä. Tänään se juoksulenkin aikana lähinnä pyöri jaloissa, kun koko ajan katseli minun päälleni, "mitä me seuraavaksi tehdään", "anna jo se seuraava käsky". Islan tyypillinen kengurutyyli on tullut takaisin, se pomppii kuin kenguru ja käntyy ilmassa, kun se on iloinen. Lisäksi Islaa pissattaa enemmän kuin ennen, se ei jaksa pidättää niin kauan ja sitten kun se pääsee ulos niin pissaakin heti, en sanoisi kuitenkaan että se joisi paljon enemmän nyt.





maanantai 12. marraskuuta 2012

3cm lisää vyötäröön

Mittasin Islan vyötärön kun se tuli takaisin astutusreissulta, koska ompelin sille takin. Jos se nyt tiineenä olisi, sen masukarvat tulee tippumaan kylmimpään aikaan vuodesta ja siksi sillä on nyt äidin vanhasta takista tehty lämpötakki, jossa on lahkeet ja kaikki. Islan vyötärö, kun se oli silloin kuulemma syönyt tosi hyvin viikon verran, oli 53cm. Tänä iltana mittasin uudestaan samasta kohdasta, hämmästyin kun huomasin että 3cm siihen olikin tullut lisää! En olisi uskonut että se olisi suurentunut, kun se ei ole viime aikoina syönyt niin hyvin, mutta toisaalta ei se ole laihtunutkaan niin että sen huomaisi.

Tässä uusimpia kuvia siitä nyt kun 4 viikkoa on takana astutuksesta. Yläkuvassa se seisoo kyllä enemmän kyyryssä kuin aikaisemmissa kuvissa, joten ei pidä antaa sen huijata, että vatsalinja olisi noin paljon laskenut.

Onhan se tuossa alemmassa kuvassa aika suora, vyötäröä ei oikein enää näy. Tänäänkin sen uusi mössöruoka maistui aivan loistavasti.
Resepti Islan nirsoiluruokaan on:
- Jahti ja Vahti Energy liotettuna
- lohiöljyä
- merilevää
- kasvissosetta
- naudanvatsalaukkua
- kuvalihaa

Nirsoilu jatkuu edelleen, vai onko sittenkin pahoinvointia?

Nyt on jo kulunut 4 viikkoa astutuksesta, mutta masua ei näy vielä, ei yhtään. Kuvia tulee illalla, eilen kun ei muistettu ollenkaan ottaa. Isla jatkaa samaan malliin kuin ennenkin, kova on väsy ja ruoka ei maistu. Omia nappuloita meni ennen astutusta noin litran verran vuorokaudessa, mutta ihan viime aikoina ehkä 2-3 dl. Se raukka katselemassa niitä, maistelee, nieleskelee, nieleskelee ja on sen näköinen että YÄK ja lähtee pois. Koko ruokatilanne on sille ihan selvästi yhtä kamppailua ja vastenmielinen. Herkut kyllä maistuisi ja se on aina tosi innoissaan lähdössä keittiöön, kun me tehdään ruokaa. Olen sitten sille yrittänyt sekoittaa vaikka mitä nappuloiden sekaan ja jonkin verran se on syönyt. Jäiset luut, kanankoivet ja maksapaloja menee helposti alas, muuten olisin epäillyt että sillä on ongelmia suussa, kun se syö nappuloita niin varovasti, ei haluaisi niitä pureskella ollenkaan. Eilen sitten kokeilin jotain uutta, liotin nappulat ja sekoitin kaikkea muuta mukaan, silloin maistui paremmalta. :)

Ei ole mikään yllätys ettei vatsaa näy kun suoletkin ovat niin tyhjät, uloskaan ei luonnollisesti tule niin paljon. Mutta niin kauan kun tuo vaikuttaa hyvinvoivalta muuten, en näe mitään syytä huoleen. Luin netistä että moni narttu on syömättä ihan kokonaan, ei sentään ole niin pitkälle täällä mennyt. Hyvin se edelleen juoksee pyörän vierellä, otetaan tietysti kaikki sen omaan tahtiin. Se ihan selvästi nauttii muutaman kilometrin pyörälenkeistä suurin piirtein joka toinen päivä. Se on ihan niin kuin ennen astutusta, rauhallinen sisällä, mutta kärsimätön ja innokas ulkona, sisällä vietetty aika on nyt vain pidempi ja se nukkuu enemmän. Sen koko olemuksesta huomaa kuinka paljon liikuntaa se kaipaa. Saa nähdä kuinka kauan se vielä kaipaa pyörälenkkejä. Joku oli kirjoittanut huskynarttujen tiineydestä että toiset haluavat mukaan juoksemaan jopa viimeiselle viikolle asti.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Uusia kuvia, taas viikko kulunut

Vähän hassun näköinen asento, en oikein onnistunut tänään saamaan sen seisomaan mitenkään järkevästi. Ei siitä mitään järkevää saa irti vielä, mutta onhan viikkoja vasta 3 nyt takana ensimmäisestä astutuksesta.


Ruokahalu on ollut erittäin huono nyt muutaman päivän, mutta mitään pahoinvointia ei ole havaittu. Se syö paljon vähemmän nyt kuin yleensä, mutta sillä on aina mennyt ruokahalu ylös ja alas. Hirveästi tekisi mieli hyvää, mutta oma ruoka ei maistu ollenkaan, vaikka siihen sekoittaa kaikennäköisiä barflisukkeita.

Tänään oli itsehillintä meidän treeniohjelmassamme. Oli vähän kuin esine-etsintä ja paikallaoloa samalla kerralla. Laitoin sen istumaan ja kävin itse kiertämässä alueen ja heitin lempilelun metsään. Sitten kutsuin sitä luokseni ja sieltä se sitten hyvällä katsekontaktilla sai vapauskäskyn lähteä lelua etsimään. En olisi ikinä uskonut että se noin hyvin pystyy istumaan hiljaa ja odottaa, koska jos sen laittaa kiinni puuhun se vinkuu ja huutaa koko ajan. Eli taidanpas ottaa kevythäkin mukaan kun aloitetaan agiharkat uudestaan, siinä se ehkä pysyy käskyllä.