Nyt on jo kulunut 4 viikkoa astutuksesta, mutta masua ei näy vielä, ei yhtään. Kuvia tulee illalla, eilen kun ei muistettu ollenkaan ottaa. Isla jatkaa samaan malliin kuin ennenkin, kova on väsy ja ruoka ei maistu. Omia nappuloita meni ennen astutusta noin litran verran vuorokaudessa, mutta ihan viime aikoina ehkä 2-3 dl. Se raukka katselemassa niitä, maistelee, nieleskelee, nieleskelee ja on sen näköinen että YÄK ja lähtee pois. Koko ruokatilanne on sille ihan selvästi yhtä kamppailua ja vastenmielinen. Herkut kyllä maistuisi ja se on aina tosi innoissaan lähdössä keittiöön, kun me tehdään ruokaa. Olen sitten sille yrittänyt sekoittaa vaikka mitä nappuloiden sekaan ja jonkin verran se on syönyt. Jäiset luut, kanankoivet ja maksapaloja menee helposti alas, muuten olisin epäillyt että sillä on ongelmia suussa, kun se syö nappuloita niin varovasti, ei haluaisi niitä pureskella ollenkaan. Eilen sitten kokeilin jotain uutta, liotin nappulat ja sekoitin kaikkea muuta mukaan, silloin maistui paremmalta. :)
Ei ole mikään yllätys ettei vatsaa näy kun suoletkin ovat niin tyhjät, uloskaan ei luonnollisesti tule niin paljon. Mutta niin kauan kun tuo vaikuttaa hyvinvoivalta muuten, en näe mitään syytä huoleen. Luin netistä että moni narttu on syömättä ihan kokonaan, ei sentään ole niin pitkälle täällä mennyt. Hyvin se edelleen juoksee pyörän vierellä, otetaan tietysti kaikki sen omaan tahtiin. Se ihan selvästi nauttii muutaman kilometrin pyörälenkeistä suurin piirtein joka toinen päivä. Se on ihan niin kuin ennen astutusta, rauhallinen sisällä, mutta kärsimätön ja innokas ulkona, sisällä vietetty aika on nyt vain pidempi ja se nukkuu enemmän. Sen koko olemuksesta huomaa kuinka paljon liikuntaa se kaipaa. Saa nähdä kuinka kauan se vielä kaipaa pyörälenkkejä. Joku oli kirjoittanut huskynarttujen tiineydestä että toiset haluavat mukaan juoksemaan jopa viimeiselle viikolle asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti