Nyt on kauan kun olen viimeksi päivittänyt :(
Juoksut tulivat sitten niin sopivasti, ettei me päästy ollenkaan kisaamaan. Ensin oli Seinäjoen kisat ja sitten en uskaltanut ilmoittautua oman seuran kisoihinkaan, kun me ei ehditty ollenkaan käydä treeneissä ennen kisaa, juoksujen takia. Nyt olisi tarkoitus lähteä Kokkolaan heinäkuussa.
Koirareissu
Olimme, Isla ja minä, toukokuun lopussa vierailemassa Islan edellisen omistajan luona pari yötä. Siellä oli ainoastaan kuusi koiraa ennestään ja sitten lisäksi Isla päälle, kaikki narttuja. En ollut kuitenkaan yhtään huolestunut Islan puolesta, se tulee kaikkien kanssa toimeen, mutta vähän mietitytti kun sain tietää että siellä olivat kaksi terrierinarttua ja yksi saksanpaimenkoiranarttu. Mitähän ne sanoisi jos sinne tulee aikuinen saksanpaimenkoiranarttu? Se saksanpaimenkoira oli kuitenkin ainut joka otti siitä paineita, aluksi, mutta ainoastaan aluksi. Tilanne heillä oli niinkin monimutkainen että vanha laumanjohtaja saksanpaimenkoira oli vastikään siirtynyt vihreämmille niityille ja johtajan paikka oli vähän auki.
Terrierit, jotka olivat vanhimmat, eivät halunneet johtajan roolia, eivät olleet millään tavalla terrierimäisiä. Niiden jälkeen ikäjärjestyksessä oli shetlanninlammaskoira, ei johtaja-ainesta tässä miellyttävässä pakkauksessa. Sitten tuli bordercollie, sekään ei halunnut johtajapaikkaa itsellensä haalia, joten jäljellä jäi tämä suuri vastuu, vajaa vuoden ikäiselle saksanpaimenkoiralle. Viimeinen koira oli vasta niin pieni pentu, ettei sitä voinut edes laske mukaan tähän, ihastuttava, innokas ja iloinen workingkelpie. Muut koirat vähän pelkäsivät Islaa, kun se tuli heidän pihaan, joten johtajan rooliin kuuluu suojella muuta laumaa. Toki ihmiset olivat ylimpiä johtajia, mutta kuitenkin tämä saksanpaimenkoira näki että muut olivat hermostuneita, eikä tiennyt millä tavalla tätä pitäisi hoitaa. Onneksi Isla otti kaiken rauhallisesti ja näytti, ettei tässä nyt mitään hätää ole. Ei kestänyt kauan ennen kuin nuorimmat uskalsi leikkiä Islan kanssa ja vanhemmat luottivat siihen, ettei Isla ole uhkaa heille.
Jopa se saksanpaimenkoira katseli Islasta mallia, miten rynnätään aitaa kohti ja vartioidaan kun postinjakaja tulee tai joku auto ajeli epäilyttävän hitaasti ohi. Isäntäväki jopa toivoivat että se spk vähän vartioisi, mutta se ei ollut vielä löytänyt sisällä olevaa rotua itsestään, katseli kuitenkin tarkasti mallia Islalta. Lupasin sitten että Isla saisi tulla heille hoitoon, kun lähdetään kesällä matkalle, opettamaan vähän tarkemmin vartioinnin saloja. Minusta Isla ottaa tämän tehtävän turhaan tosissaan välillä, muttei onneksi niin paljon sisällä.
Rauhoittuminen
Juoksun loputtua huomasin myös että Isla onkin nyt rauhoittunut selvästi! Oli kyllä aikaakin, kun ihmiset ovat luulleet sitä 1,5-2 vuotiaaksi, vaikka se on 4,5v. Koirammelehdessä luki että narttu rauhoittuu pentujen jälkeen, mutta Isla ei sitä kohtaa lukenut niin tarkasti, joten se tuli melkein puolen vuoden viiveellä. Nyt arkielämä Islan kanssa on selvästi leppoisampaa. Samoihin aikoihin huomasin myös että Isla on myös toisella tavalla rauhoittunut, tai oikeastaan varmistunut. Sen kynnys haukkua "vaarallisissa" tilanteissa on selvästi korkeampi nykyään. Osasyy on varmaan edistys suojelussa, mutta varmasti rauhallisempi olemus tekee myös osansa. Nyt se osaa paremmin lukea, koska joku oikeasti uhkaa meitä ja se tietää miten reagoida. Tämä on juuri se mitä eniten toivoin suojelukoulutuksesta, kyky reagoida enemmän adekvaatilla tavalla. Kaikkien ärsykkeiden ei tarvitse ylittää reaktiokynnystä.
Falco on muuttanut
Falco on nyt pysyvästi muuttanut minun entisen avopuolisoni ja hänen uuden perheensä luo. Hän kyseli josko hän saisi ostaa Falcon itselleen, minun sydäntäni särki, mutta saan kuulemma edelleen tavata Falcon, silloin tällöin. Eikä Falcon elämä muutu kovinkaan paljon, koska se on viime aikoina asunut enemmän siellä kuin meillä, kun se viihtyy paremmin siellä. Falco on kuitenkin niin avoin ja kaikkien kaveri, ettei se ole stressannut olla välillä täällä ja välillä siellä, se ottaa kaiken rauhallisesti, kunhan ruokaa on tarjoilla tarpeeksi usein. :)
Otimme Falcon yhdessä, vaikka papereissa se oli kokonaan minun. Falco ja se mies tulivat ihan alusta asti paremmin toimeen keskenään, kuin minä ja Falco. Falco ei ole mikään tavallinen bordercollie, se ei ole koskaan nauttinut vaatimuksista. Tekee hyvin töitä niin kauan kun namit tulivat tarpeeksi tiheään tahtiin (ja nuorempana, niin kauan kun ei ollut mitään muuta mielenkiintoista näkyvissä), mutta jos väli on liian pitkä, saattaa kiinnostuskin vähän herpaantua. Agilitystä se innostui uudestaan, mutta en tiedä kuinka se olisi jaksanut keskittyä kokonaisen radan verran agility- tai tokokokeessa. Entisen avopuolisoni luona, sillä on aktiivinen elämä, rakastettuna lemmikkinä, ilman suurempia vaatimuksia, se saa olla mukana paljon enemmän, kuin jos se asuisi meidän luonamme. Oliko se parempi jättää Falcon kotiin, kun lähdin treeneihin Islan kanssa vai ottaa sen mukaan ja se joutui odottamaan autossa tai kentän laidalla, vain päästäkseen tekemään hetkeksi, jotain mistä se ei kuitenkaan nauttinut niin hirveästi?
Olen joskus lukenut että suurin ero bordercollien ja australianpaimenkoiran työskentelytapojen välillä on se että bortsu tekee tosissaan ja aussien mielestä se pidettävä hauskaa. Juuri tämän kohdalla Falco on ehdottomasti aussie, eikä bortsu! Kyllä minä vielä joskus hankin työintoisen borstun, mutta ei todellakaan vielä.
