Oli aika mielenkiintoinen treeni eilen, toisella oli aivan liikaa energia, kun taas toista sain raahata perässäni. Jospa koirat olisivat voineet jakaa energiansa vähän tasaisemmin. Huomasin ilmiön jo lämmittelyvaiheessa, Isla juoksi innokkaana edessä, mutta Falco juoksi vain niin nopeasti että pysyi mukana.
Harjoiteltiin eilen "persjättöjä", niitä oli kaksi peräkkäin, eli minulle yksi liikaa, kun se ei tule vielä selkäytimestä. Islan kanssa en kerta kaikkea ehdi, kun en tee sitä vielä niin sujuvasti ja Falcon kanssa se ei vain onnistu. Ratkaisin sen sitten lopuksi niin kuin itse olin ajatellut alusta, jolloin se onnistui eri tavalla molempien koirien kanssa. Haluan toki oppia uutta ja kehittyä, koska olen todella aloittelija vielä, mutta olen myös tosi iloinen että alan tuntea omia koiria ja omia puutteita niin hyvin että tiedän mikä voisi toimia ja mikä ei. :)
Työvuorojeni takia en vielä pääse aloittamaan kilpailua, aina kun olisi jossain täällä lähellä joku sopiva kisa, minulla on töitä tai muita suunnitelmia. Kisauran korkkaaminen menee ainakin huhtikuun puoleen väliin. Tiedän ainakin varmasti, etten voi molempien kanssa osallistua samaan kisaan, se olisi aivan liikaa, koska koirat ovat niin erilaisia.
Juttelin tänään Leenan kanssa (siellä missä Isla oli synnyttämässä pentujaan) Kerttutyttönen on ihana, mutta tosi kovapäinen riiviö välillä. Leena kyseli miksi minun piti olla niin oikeassa sen luonteen kanssa, ettei se tule olemaan mikään helppo koira. He kaipasivat Islaa, kun se jo osaa käyttäytyä ja ymmärtää käskyjä ja sääntöjä. :) Onhan Isla helppo sisätiloissa, mutta ulkona se vieläkään ole hillitty tai helppo koira, se on niin täynnä energiaa ja kiihtyy nollasta sataan niin nopeasti, ehkä se tulee sitten ajan myötä (joskus 8-10 vuotiaana :D )
torstai 28. helmikuuta 2013
maanantai 25. helmikuuta 2013
Dexter työleirillä
Nyt ollaan päästy vauhtiin Islan treenien kanssa ja meitä kehotettiin jo menemään kilpailuun :) Isla tekee taas kaikkensa treeneissä.
Isla on nyt myös löytänyt sisäisen vetokoiransa. Se on ollut vähän takkuaava, kun se on koko ajan kysellyt minne mennään ja mitä tehdään, kääntynyt ympäri ja ollut enemmän tiellä kuin auttanut. Se on tietysti yrittänyt parhaansa, mutta ei ole vain ymmärtänyt mistä on kyse. Nyt se yhtäkkiä sai hehkulampun syttymään ja se tietää että eteenpäin pitää pyrkiä, emäntä tulee aina perässä, vauhdista riippumatta.
Meillä oli viikonloppuna kaverin australianpaimenkoira Dexter hoidossa ja se raukka joutui myös vetohommiin. Ensin se ei ymmärtänyt tietenkään alkuunkaan mistä oli kyse, se pomppi vain tasajalkaa minun vierellä. Hetken päästä laitoin sen kuitenkin remmiin kiinni ja se sai juosta Islan vierellä ja silloin sille jotenkin aukesi jutun juonen. Se vaikutti kilpailevan Islan kanssa kumpi pääsee ensimmäisenä perille.
Meillä oli myös yhdessä vaiheessa yhden kaverin whippetkin mukana vetämässä. Se osaa kyllä sen homman, mutta se ei oikein toiminut valjakossa muiden kanssa. Poispäin sen emännästä se juoksi meidän takana ja takaisinpäin se juoksi paljon nopeammin kuin muut, lisäksi se kiihtyi niin paljon että se rupesi komentamaan Dexteriä kesken vedon. Tästä seurasi pieni sekasorto ja pari kertaa mentiin nurin, vaikka oli lainassa kaverin tosi hyvä potkukelkka, jolla oli helppo ohjata.
Lauantaina käytiin kokeilemassa henkilöetsintää Merenkurkun saksanpaimenkoiraliitossa. Isla innostui heti ideasta, etsiä jonkun ihmisen metsästä, jolla oli lelu. Tosi helppo ja hauska homma, tuumasi Isla. Jälkeenpäin sekä Isla että Dexter sai riehua kaverin saksanpaimenkoiran kanssa.
Dexter oli kuulemma tosi väsynyt kotiin päästyään, raukka kun oli joutunut meidän työleirille, jossa oli vetotöitä sekä lauantaina että sunnuntaina. Lisäksi oli kevyttä tokotreeniä ja ympärivuorokautista vahtivuoroa. Dexter asuu omakotitalossa, joten nyt se luuli että kaikki naapureiden liikkumiset rappukäytävässä kuului meille, se ilmoitti niistä ahkerasti, mutta onneksi aika hillitysti. Lunta tippui myös koko ajan katolta, joten Dexter luuli että siitäkin piti meille ilmoittaa.
Isla on nyt myös löytänyt sisäisen vetokoiransa. Se on ollut vähän takkuaava, kun se on koko ajan kysellyt minne mennään ja mitä tehdään, kääntynyt ympäri ja ollut enemmän tiellä kuin auttanut. Se on tietysti yrittänyt parhaansa, mutta ei ole vain ymmärtänyt mistä on kyse. Nyt se yhtäkkiä sai hehkulampun syttymään ja se tietää että eteenpäin pitää pyrkiä, emäntä tulee aina perässä, vauhdista riippumatta.
Meillä oli viikonloppuna kaverin australianpaimenkoira Dexter hoidossa ja se raukka joutui myös vetohommiin. Ensin se ei ymmärtänyt tietenkään alkuunkaan mistä oli kyse, se pomppi vain tasajalkaa minun vierellä. Hetken päästä laitoin sen kuitenkin remmiin kiinni ja se sai juosta Islan vierellä ja silloin sille jotenkin aukesi jutun juonen. Se vaikutti kilpailevan Islan kanssa kumpi pääsee ensimmäisenä perille.
Meillä oli myös yhdessä vaiheessa yhden kaverin whippetkin mukana vetämässä. Se osaa kyllä sen homman, mutta se ei oikein toiminut valjakossa muiden kanssa. Poispäin sen emännästä se juoksi meidän takana ja takaisinpäin se juoksi paljon nopeammin kuin muut, lisäksi se kiihtyi niin paljon että se rupesi komentamaan Dexteriä kesken vedon. Tästä seurasi pieni sekasorto ja pari kertaa mentiin nurin, vaikka oli lainassa kaverin tosi hyvä potkukelkka, jolla oli helppo ohjata.
Lauantaina käytiin kokeilemassa henkilöetsintää Merenkurkun saksanpaimenkoiraliitossa. Isla innostui heti ideasta, etsiä jonkun ihmisen metsästä, jolla oli lelu. Tosi helppo ja hauska homma, tuumasi Isla. Jälkeenpäin sekä Isla että Dexter sai riehua kaverin saksanpaimenkoiran kanssa.
Dexter oli kuulemma tosi väsynyt kotiin päästyään, raukka kun oli joutunut meidän työleirille, jossa oli vetotöitä sekä lauantaina että sunnuntaina. Lisäksi oli kevyttä tokotreeniä ja ympärivuorokautista vahtivuoroa. Dexter asuu omakotitalossa, joten nyt se luuli että kaikki naapureiden liikkumiset rappukäytävässä kuului meille, se ilmoitti niistä ahkerasti, mutta onneksi aika hillitysti. Lunta tippui myös koko ajan katolta, joten Dexter luuli että siitäkin piti meille ilmoittaa.
tiistai 5. helmikuuta 2013
Isla tuli kotiin! Falco on valmis kilpailuun :)
Lähdimme tänään hakemaan omaa prinsessaamme kotiin. Onneksi sille tuli ainoastaan kolme pentua, nyt se ei ole läheskään niin kuluneen näköinen kuin jos sillä olisi ollut 8 pentua. Nisät vähän roikkuu ja niissä on vähän "kulumaa", tottakai lihakset ovat pienemmät, on tullut vähän läskiä kylkiin, mutta ei mitään katastrofia kuitenkaan. Huomenna menemme ensimmäisiin treeneihin pitkään aikaan, tyttö on varmaan aika innoissaan.
Nyt löytyy lisää kuvia pennuista, uudet kuvat ovat otettuja 30.1 ja tänään 5.2.
Olen nyt koko syksyn ja talven tähän asti harjoitellut Falcon kanssa keskiviikkoisin agilityä ja myös käynyt toko-kurssin. Kun aloitimme agilityn syksyllä Falco ei ollut oikein kiinnostunut, se alitti hyppyesteiden rimat, meni hitaasti, eikä oikein katsonut ohjeita. Meidän ensimmäiset kerrat olivat lähinnä motivointia. Hyppyesteet olivat medi-korkeudella ja se sai tosi paljon namuja koko radan aikana. En vaatinut kovinkaan monta estettä putkeen, ennen kuin se sai pitää tauon. Melko pian rupesi näkymään tulosta, Falco rupesi innostumaan taas lajista, se seuraa ohjeita ja tekee mielellään. Sille on jopa tullut paljon, siis paljon, enemmän vauhtia!
Se on aika erikoinen ohjata, se ei nimittäin kestä kovinkaan paljon erikoiskuvioita. Jos käännän sille selän ja yritän tehdä esim "persejätön", se tulee epävarmaksi ja lähtee ihan minne sattuu. Aluksi se ei kestänyt ollenkaan että minun vauhtini hidastui tai pysähtyi. Joskus on vain tehtävä niin, että ohjaaja hidastuu, mutta koiran pitää jatkaa esteen ympäri. Tämmöisessä tapauksessa pelkkä käden jatkuva liike ei sille riittänyt, minun piti jatkaa liikettä koko yläkropallani. Näytin varmaan aikalailla japanilaiselta puistojumppaajalta, kun tein ylisuuria liikkeitä yläkropalla ja käsivarsilla :D Falco ei myöskään pystynyt menemään banaaninmuotoiseen putkeen, jos minä juoksin ulkopuolelle. Koira meni kiltisti putkeen, mutta heti kun se huomasi putken kääntyvän värään suuntaan, se tuli takaisin ulos. Treenasin ahkerasti putkia edestakaisin, sokeita aukkoja jne ja yhtäkkiä Falco ymmärsi jutun juonen.
Falcolla ei ole mitään ongelmia jäädä paikoilleen alussa, kontaktien tai keinun kanssa, joten kunhan minä muistan ohjata kunnolla, se menee radan helposti. Jos sille tulee liian kiire, eli olen liikaa sen edellä, se rupeaa pudottelemaan rimoja. Kepit menee hyvin, joskus se haluaa vähän fuskata 2. ja 3. viimeisen kepin kohdalla, mutta jos ohjaan vähän tueksi, sekin onnistuu hyvin. Nyt pitää tutkia missä olisi joku sopiva kilpailu täällä lähellä :)
Toko-treeneissä ollaan käyty perusjuttuja läpi, pientä hiomista siellä täällä, mutta yleisesti ottaen olen aika tyytyväinen sen suorituksiin. Nyt pitäisi vain anoa erikoislupaa kuurouden takia, jotta saisin käyttää käsimerkkejä. Nouto ei edisty, ei sitten yhtään! Falco ei kerta kaikkea suostu pitämään kapulaa suussa yhtään kauemmin kuin 0,5 sekuntia, ellei se liiku minua kohti samalla. Sivulletulo kapula suussa, istuminen kapula suussa, ylipäätänsäkin miettiminen kapula suussa on sille vähintään yksi asia liikaa. Metallinen tai puinen kapula, ei mitään merkitystä, se ei pidä sitä kunnolla, se pureskelee ja heittelee sitä.
Nyt löytyy lisää kuvia pennuista, uudet kuvat ovat otettuja 30.1 ja tänään 5.2.
Olen nyt koko syksyn ja talven tähän asti harjoitellut Falcon kanssa keskiviikkoisin agilityä ja myös käynyt toko-kurssin. Kun aloitimme agilityn syksyllä Falco ei ollut oikein kiinnostunut, se alitti hyppyesteiden rimat, meni hitaasti, eikä oikein katsonut ohjeita. Meidän ensimmäiset kerrat olivat lähinnä motivointia. Hyppyesteet olivat medi-korkeudella ja se sai tosi paljon namuja koko radan aikana. En vaatinut kovinkaan monta estettä putkeen, ennen kuin se sai pitää tauon. Melko pian rupesi näkymään tulosta, Falco rupesi innostumaan taas lajista, se seuraa ohjeita ja tekee mielellään. Sille on jopa tullut paljon, siis paljon, enemmän vauhtia!
Se on aika erikoinen ohjata, se ei nimittäin kestä kovinkaan paljon erikoiskuvioita. Jos käännän sille selän ja yritän tehdä esim "persejätön", se tulee epävarmaksi ja lähtee ihan minne sattuu. Aluksi se ei kestänyt ollenkaan että minun vauhtini hidastui tai pysähtyi. Joskus on vain tehtävä niin, että ohjaaja hidastuu, mutta koiran pitää jatkaa esteen ympäri. Tämmöisessä tapauksessa pelkkä käden jatkuva liike ei sille riittänyt, minun piti jatkaa liikettä koko yläkropallani. Näytin varmaan aikalailla japanilaiselta puistojumppaajalta, kun tein ylisuuria liikkeitä yläkropalla ja käsivarsilla :D Falco ei myöskään pystynyt menemään banaaninmuotoiseen putkeen, jos minä juoksin ulkopuolelle. Koira meni kiltisti putkeen, mutta heti kun se huomasi putken kääntyvän värään suuntaan, se tuli takaisin ulos. Treenasin ahkerasti putkia edestakaisin, sokeita aukkoja jne ja yhtäkkiä Falco ymmärsi jutun juonen.
Falcolla ei ole mitään ongelmia jäädä paikoilleen alussa, kontaktien tai keinun kanssa, joten kunhan minä muistan ohjata kunnolla, se menee radan helposti. Jos sille tulee liian kiire, eli olen liikaa sen edellä, se rupeaa pudottelemaan rimoja. Kepit menee hyvin, joskus se haluaa vähän fuskata 2. ja 3. viimeisen kepin kohdalla, mutta jos ohjaan vähän tueksi, sekin onnistuu hyvin. Nyt pitää tutkia missä olisi joku sopiva kilpailu täällä lähellä :)
Toko-treeneissä ollaan käyty perusjuttuja läpi, pientä hiomista siellä täällä, mutta yleisesti ottaen olen aika tyytyväinen sen suorituksiin. Nyt pitäisi vain anoa erikoislupaa kuurouden takia, jotta saisin käyttää käsimerkkejä. Nouto ei edisty, ei sitten yhtään! Falco ei kerta kaikkea suostu pitämään kapulaa suussa yhtään kauemmin kuin 0,5 sekuntia, ellei se liiku minua kohti samalla. Sivulletulo kapula suussa, istuminen kapula suussa, ylipäätänsäkin miettiminen kapula suussa on sille vähintään yksi asia liikaa. Metallinen tai puinen kapula, ei mitään merkitystä, se ei pidä sitä kunnolla, se pureskelee ja heittelee sitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)