Agilityharjoituksia, hyvä keskittymiskyky vai sittenkin yhden ihmisen koira??

Keskiviikkona oli taas jäälleen meidän agiharjoitukset. Meidän vakiovetäjä on nyt sairaslomalla, joten viime viikolla oltiin toisessa ryhmässä mukana ja tällä kertaa oli ihan uusi ihminen meitä valmentamassa. Viime viikon harjoituksissa oli pakkovalssi, joka oli meille, muistaakseni, uusi liike, mutta sehän meni tosi hyvin kuitenkin. Se tuntui tosi luonnolliselta ja toimi hyvin Islan kanssa. Tällä viikolla suurin haaste oli suoran putken jälkeinen hyppy, josta piti kääntyä tosi jyrkästi 180 astetta puomille. Olen koko ajan tiedustanut että ohjaan ihan mielelläni Islaa sen takan, se on aika toimiva systeemi meille. Jos olen liikaa edellä, unohdan katsoa koiraa ja sille tulee kiire, jolloin rimat lentävät. Islahan myös irtoaa hyvin ja pystyy itsenäisesti työskentelemään, mutta haaste on saada sen lähelle, jos pitää esim. ohjata tarkasti, ettei mene väärälle esteelle. Tämän viikkoinen valmentaja kehui Islaa, mutta myös minua että ohjaan hyvin, vaikka Isla on niin nopea ja sillä on niin pitkiä askelia. Onneksi Isla hallitsee kroppansa tosi hyvin. Treenin lopussa otin palkan esiin liian nopeasti, Isla ilmeisesti näki että käteni meni taskuun, koska ennen viimeistä estettä tuli neljän tassun melkein metrinpituiset jarrutusjäljet!

Ennen luulin että Isla tottelee ketä tahansa, joka käskee, mutta viime aikoina olen pistänyt merkille että se ei aina muka ymmärrä muiden käskyjä. Välillä jopa tuntuu että ne menevät kokonaan ohi, aivan niin kuin se ei kuulisi niitä. Keskittyyhän se tosi hyvin ainoastaan minuun agilitykentällä, se ei näe, eikä kuule vaikka ihmiset kävelee ohi, huutaa tai vinguttaa leluja, mutta olen lähinnä ajatellut että se on hyvän keskittymiskyvyn merkki. Kun tuttu ihminen käskee ja houkuttelee makupalalla, se saattaa vain tuijottaa makupalaa, eikä yhtään mukamas ymmärrä muita käskyjä kuin istu!? Ehkä se on Islan tapa näyttää, että se ei ole niin sosiaalinen kuin mitä se ensin antaa ymmärtää. Vieraat ihmiset saavat koskea siihen, se jopa tykkääkin siitä, se saattaa hinkata itsensä heidän jalkoihinsa, mutta muuten ei paljon kiinnosta. Eihän se ketään muuta oikein tervehdikään kuin minua ja isäntää, kaikki muut ihmiset menevät kategoriaan tutut ja ok:t tyypit.