Isla tuli kotiin! Falco on valmis kilpailuun :)

Lähdimme tänään hakemaan omaa prinsessaamme kotiin. Onneksi sille tuli ainoastaan kolme pentua, nyt se ei ole läheskään niin kuluneen näköinen kuin jos sillä olisi ollut 8 pentua. Nisät vähän roikkuu ja niissä on vähän "kulumaa", tottakai lihakset ovat pienemmät, on tullut vähän läskiä kylkiin, mutta ei mitään katastrofia kuitenkaan. Huomenna menemme ensimmäisiin treeneihin pitkään aikaan, tyttö on varmaan aika innoissaan.

Nyt löytyy lisää kuvia pennuista, uudet kuvat ovat otettuja 30.1 ja tänään 5.2.

Olen nyt koko syksyn ja talven tähän asti harjoitellut Falcon kanssa keskiviikkoisin agilityä ja myös käynyt toko-kurssin. Kun aloitimme agilityn syksyllä Falco ei ollut oikein kiinnostunut, se alitti hyppyesteiden rimat, meni hitaasti, eikä oikein katsonut ohjeita. Meidän ensimmäiset kerrat olivat lähinnä motivointia. Hyppyesteet olivat medi-korkeudella ja se sai tosi paljon namuja koko radan aikana. En vaatinut kovinkaan monta estettä putkeen, ennen kuin se sai pitää tauon. Melko pian rupesi näkymään tulosta, Falco rupesi innostumaan taas lajista, se seuraa ohjeita ja tekee mielellään. Sille on jopa tullut paljon, siis paljon, enemmän vauhtia!

Se on aika erikoinen ohjata, se ei nimittäin kestä kovinkaan paljon erikoiskuvioita. Jos käännän sille selän ja yritän tehdä esim "persejätön", se tulee epävarmaksi ja lähtee ihan minne sattuu. Aluksi se ei kestänyt ollenkaan että minun vauhtini hidastui tai pysähtyi. Joskus on vain tehtävä niin, että ohjaaja hidastuu, mutta koiran pitää jatkaa esteen ympäri. Tämmöisessä tapauksessa pelkkä käden jatkuva liike ei sille riittänyt, minun piti jatkaa liikettä koko yläkropallani. Näytin varmaan aikalailla japanilaiselta puistojumppaajalta, kun tein ylisuuria liikkeitä yläkropalla ja käsivarsilla :D Falco ei myöskään pystynyt menemään banaaninmuotoiseen putkeen, jos minä juoksin ulkopuolelle. Koira meni kiltisti putkeen, mutta heti kun se huomasi putken kääntyvän värään suuntaan, se tuli takaisin ulos. Treenasin ahkerasti putkia edestakaisin, sokeita aukkoja jne ja yhtäkkiä Falco ymmärsi jutun juonen.

Falcolla ei ole mitään ongelmia jäädä paikoilleen alussa, kontaktien tai keinun kanssa, joten kunhan minä muistan ohjata kunnolla, se menee radan helposti. Jos sille tulee liian kiire, eli olen liikaa sen edellä, se rupeaa pudottelemaan rimoja. Kepit menee hyvin, joskus se haluaa vähän fuskata 2. ja 3. viimeisen kepin kohdalla, mutta jos ohjaan vähän tueksi, sekin onnistuu hyvin. Nyt pitää tutkia missä olisi joku sopiva kilpailu täällä lähellä :)

Toko-treeneissä ollaan käyty perusjuttuja läpi, pientä hiomista siellä täällä, mutta yleisesti ottaen olen aika tyytyväinen sen suorituksiin. Nyt pitäisi vain anoa erikoislupaa kuurouden takia, jotta saisin käyttää käsimerkkejä. Nouto ei edisty, ei sitten yhtään! Falco ei kerta kaikkea suostu pitämään kapulaa suussa yhtään kauemmin kuin 0,5 sekuntia, ellei se liiku minua kohti samalla. Sivulletulo kapula suussa, istuminen kapula suussa, ylipäätänsäkin miettiminen kapula suussa on sille vähintään yksi asia liikaa. Metallinen tai puinen kapula, ei mitään merkitystä, se ei pidä sitä kunnolla, se pureskelee ja heittelee sitä.

Pennut 4,5 viikkoa

Kerttu ja Pantteri kurkistavat pentulaatikosta kun maiskuttelee ja puhuttelee niitä.

Kerttu lähinpänä kameraa

Pennut toivekkaana että maitobaari tulisi käymään

Pantteri yrittää päästä pois laatikosta, eli josko joku nostaisi vaikka. Taustalla näkyy kuinka kevyet korvat Kertulla nyt.

Etureunasta Pikkuhukka, Kerttu ja Pantteri

Pieni leikkituokio

Maitobaari tuli vihdoinkin käymään!

Pennuilla oli ihan hirveä kiiree saada kaikki nisät tyhjiksi. Pikkuhukan turkki lähikuvassa, onkohan siitä tulossa pitkäkarvainen?

Kerttu syö ahneesti

Kaikki pennut syömässä

Leikkimielinen alistaminen, tämä kuvaa hyvin Kertun luonetta.

Pennut istuen, katsoivat maitobaarin perään.

Lopuksi vielä talvikuvia, kun kävin Isla ja Falcon kanssa hiekkamontussa kävelemässä. Kuvaa klikkaamalla saa sen isommaksi.

Kuvia pennuista

 Sama luu oli ollut Islalla jo kauan, mutta jostain syystä se ei ollut sitä syönyt ennen kuin annoin sen sille uudestaan. Kerttu vasemalla ja Pikkuhukka oikealla, Pantteri vähän niiden alapuolella. Pennut saivat samalla pienen opetuksen, Isla murisi ja näytteli vähän hampaita kun tulivat liian lähelle sen luuta. Isla huomasi hienosti eron jos pentu vain vahingossa hoiperteli luun lähelle, vai tuliko ne katsomaan itse luuta.

 Pantteri osaa ottaa rennosti. Näin se sammui syliini selälleen.

 Kävin Islan kanssa lenkillä, heti kun tulimme sisälle kaikki kolme pentua syöksyi sitä kohti, eivät edes jaksaneet odottaa että se tulisi takaisin pentulaatikkoon.

 Kerttu ja Pantteri miettivät miten pääsisi maitobaarin luo, vaikka se oli väärällä puolella.

 Pojat leikkivät keskenään ja Kerttu siellä edessä vähän irvistelee.

 Kerttukin liittyy leikkiin tai oikeastaan komensi poikia lopettamaan.

 Leikin jälkeen maistui uni. Isla jatkoi luun järsimisen.

Unen jälkeen ruoka taas maistuu. Vielä viikko sitten se oli vain tätä ruoka - unta - ruoka - unta jne, nyt sentään on tullut mukaan myös lyhyet leikkihetketkin.

Pennut kasvavat!

Kerrotaan ensin vähän historiaa, kun viime päivityksestä on kulunut tosi paljon aikaa:

5.12 Vietiin Isla Ylihärmään, jotta se ehtisi tottua ympäristöön ennen kuin pennut tulevat.

7.12 Isla meni röntgeniin koska Anemoneniityn väki oli niin huolissaan että sieltä löytyisi 1-2 pentua vain. Kuva näytti kuitenkin että 5 sieltä on tulossa, 4 selkärankaa ja 5 päätä näkyi! Itse veikkasin 4-6 kpl, sen perusteella miltä vatsa näytti kun se meiltä lähti.

8.12 Tuli ruskea vuoto ja kova jännitys syntyykö pennut jo näin paljon liian aikaisin. Jos näin olisi ollut asia, olisi vain pitänyt toivoa että edes emä jää henkiin. Tuli kokonaisvaltainen liikuntakielto! Siis Isla, viikon ilman pitkiä lenkkejä, olin hyvin, hyvin onnellinen ettei se ollut meillä :)

Isla petaa, tutustuu synnytyslatikkoon, nirsoilee ruoan suhteen.

15.12 Pienoinen lämpöpiikki, ei kuulemma vielä tarpeeksi.

17.12 Leena soitti minulle klo. 16 maissa ja kertoi ettei tässä nyt mitään hätää ole, mutta Isla oli ollut vähän rauhaton koko päivän, lämpö oli kuitenkin normaali. Puhelun lopussa se kysyi hämmästyneen joltakin toiselta, "oliko toi ponnistus?". Totesivat yhdessä että oli, ei muuta kuin vaatteet päälle ja auton keula kohti Ylihärmää. Minua jännitti kovasti että ehdinkö ollenkaan ajoissa, omaa koiraa tuntien kaikki on ohi tosi nopeasti, kun se on yleensä niin hätäinen.

Hyvin ehdin paikanpäälle ja odottaakin ehdin reilusti ennen kuin ensimmäinen pentu syntyi klo. 20.00. harmaa tyttö 476g, tytön istukka tuli noin tunnin päästä. Sitten kesti hetken ja seuraavaksi tuli musta poika 482g, taas hetken sai odottaa ja sitten syntyi harmaa poika 388g. Molempien istukat tuli yhdessä noin tunnin päästä. Odotettiin, odotettiin ja odotettiin.

18.12 Klo. 3 soitimme päivystävälle eläinlääkärille ja se määräsi Oxytocinia lihakseen, jos ei mitään tapahdu niin uusi puolen tunnin päästä. Islalla oli jo kova väsy, syntyneet poikaset söivät hyvin ja Isla piti niitä tosi puhtaana. Annettiin vielä 2 piikkiä, mutta mitään ei tapahtunut. Varttia vailla 5 soitettiin taas eläinlääkärille, ettei mitään ole vielä tapahtunut. Ell totesi ettei pennut mene miksikään, vaikka ne odottaisivatkin aamuun asti, jos emä on kuitenkin rauhallisen oloinen.

Heti kun eläinlääkäri aamulla avasi ovensa, lähdettiin uudelle röntgenkuvalle. Onneksi näin, eikä lähdetty avaamaan vatsaa ensimmäisenä. Isla oli oma itsensä, kova häsläämään, kärsimätön ja haukkui kun eläinhoitaja tuli sisälle. Röntgenkuva näytti että tyhjä oli!!? Siis mitä, ei voi näköjään edes siihenkään luottaa että se näyttää oikein. Katseltiin ihmeissämme vanhaa kuvaa uudestaan, 4 selvää päätä ja yksi vähän epäselvä...

Kolmannen pennun jälkeen luultiin ensin että yksi pentu lisää syntyi, mutta Isla söi sen niin nopeasti että pääteltiin että se oli vain istukka. Toinen istukoista, mitä nähtiin, oli sen verran iso että luultiin hetken sitä kahdeksi yhteen kasvaneiksi. Eli mahdollisesti yksi näistä "istukoista" on voinut olla kuollut pentu, mutta jotta se näkyisi röntgenkuvassa sen on täytynyt kuolla tosi myöhäisessä vaiheessa. Yksi pää on voinut selittyä sillä että koira on heilunut niin kovasti kuvan ottohetkellä, että yksi pää oli laskettu kahdeksi. Mutta loppusaldo oli hyvinvoiva emäkoira, joka sai lähteä takaisin pentujensa luo, ilman leikkaushaavaa, 3 virkeä ja nälkäistä pentua, sekä kaksi aavepentua, jotka olivat kadonneet jonnekin ilman selkeätä syytä.

Heti syntymän jälkeen ja vielä 3 viikon ikäisenä pennut eroavat toisistaan hyvin selvästi. Ensisyntynyt tyttö on huutava, vaativa, toimintakykyinen tyttö, joka ei jää muiden jalkoihin. Tästä tytöstä tuskin tule arka tai liian flegmaattinen harrastuskoiraksi, sen sijaan luulen että se tarjoaa omistajalleen haastetta. :) Tytön työnimi on Kerttu, se jää Katriinan luo harrastuskoiraksi.

Musta poika oli jo heti syntymän jälkeen rauhallinen, Leena jo ehti hätääntyä että se on kuolemassa, kun se oli niin rauhallinen, mutta sellainen se on edelleen. Maailmanmeno ei tätä poikaa niin paljon häiritse, niin kauan kun ruokaa on jossain tarjoilla. Se on nimittäin varsin toiminnan mies, kun se haluaa jotain. Muutama tunti vanhana, kun oli ottanut pienet tirsat, se ryömi päättäväisesti Islan tassun yli maitobaariin, silloin flegmaattisuus oli kaukana! Jos maitobaari on liian kauan poissa, se kyllä osaa kutsua sitä hyvin vaativalla tavalla, melkein haukkuen. Uni tulee kun on tullakseen ja se antautuu täysin silloin. Pojan työnimi on Pantteri, koska ne muistuttaa mustaa pantteria, lisäksi Islan emän puolelta virallisista nimistä löytyy kissapetoja. (Isla on Chita, emän emä on Puma) Sillä ei ole yhtään valkoista koko turkissa.

Kolmas ja viimeinen pentu oli selvästi muita hoikempi ja pienempi. Sen ruumiinrakenne on lähin Islan omaa, koska jopa Kerttu on varsin roteva ja isopäinen. Se oli ja on edelleen vähän rauhallisempi kuin Kerttu, mutta selvästi Pantteria menevämpi ja enemmän piippaava. Sen koko olemus on aika samantyylinen kuin emänsä, voisin jotenkin kuvitella että Isla on ollut tämmöinen pienenä. Tästä jollekin energinen poika, josta ei varmaan tule niin mahdottoman roteva. Sen tassut ovat selvästi hennommat kuin Pantterin tassut. Pojan työnimi on Pikkuhukka ja se on selvästi tummempi harmaa kuin Kerttu. Nyt se vähän näyttää siltä niin kuin siitä voisi tulla pitkäkarvaisempi kuin muista. Se jää vielä nähtäväksi tuleeko siitä ihan pitkäkarvainen, vai jääkö muiden, ainakin Kertun, turkki samanlaiseksi kuin Islan, jolla on jopa saksanpaimenkoiraksi aika lyhyt turkki.

Nyt kun kävin tänään pentuja katselemassa ja punnitsemassa, niiden paino oli noussut ihan hurjasti. Painot: K: 2,4kg, P: 2,6kg ja Ph: 2,1kg. 27.12 kun kävin viimeksi kaikilla oli noin kilon verran vähemmän, hyvin syöneen näköisiä ovat :) Kuvia voisin laittaa huomenna, jos ehdin.

7 viikkoa täynnä ja koira on edelleen sutjakka ja ketterä!

 Vatsalinja on nykyään vähän kupera. Isla haluaa ehdottomasti vielä juosta pyörän vierellä, eikä tavallisia lenkkejä vielä riitä tyydyttämään sen liikuntatarpeita. Vatsa ei liikumisen aikana mitenkään vielä häiritse menoa, mutta makaaminen on vähän hankala sen mielestä. Vyötäröön on tullut taas senttejä, nyt yhteensä 11cm, eli nyt 64cm.

Ylhäältä ei kuvista oikein näy mitään eroa, mutta livenä eron näkee ihan selvästi. Selkä on selvästi leveämpi kuin tavallisesti.

6 viikkoa, penturuoka maistuu

 Nyt on sitten 6 viikkoa täynnä astutuksesta ja vatsaa kyllä näkyy, valitettavan huonosti se vain käy ilmi kuvista. Jotenkin mielestäni kuitenkin suhde on erilainen nykyään, kaula ja pää näyttää jotenkin pieniltä muuhun verrattuna. Nisät ovat turponeet kunnolla viime viikosta.

Tästä ylhäältä kuvasta ei näy oikeastaan yhtään mitään. Maha on jotenkin valunut alas, koska vyötäröön on kuitenkin tullut 7cm lisää alkutilanteeseen verrattuna, eli 3cm lisää viime viikosta.




Koira on edelleen melkein rasitukseen asti pirteä. Ei pärjäisi vieläkään ilman pyörälenkkiä ja tosi mielellään se pyörän vierellä juokseekin, pitää hillitiä sitä, muuten se jopa vetäisi. Yritin korvata pyörälenkkiä 2 tunnin metsälenkillä, mutta koska itse kävelin, Isla ei saanut kulutettua tarpeeksi energiaa. Koskakohan tämä koira rauhoittuu mammalomalle? Islahan on kuitenkin täyttänyt viime viikolla 4 vuotta. :)

Nyt kun Isla ei saa enää tulla mukaan treeneihin olen ollut vain Falcon kanssa agilityssä ja tokossa. Se on viikko viikolta innostunut enemmän agilitystä, vaikei se ihan samalla maanisella tavalla siitä innostu kuin Isla. Se osaa tosi hyvin mennä kaikki kontaktit ja on muutenkin tosi varma koira, (kun on niin hidas että minä ehdin miettiäkin) mutta se saattaa välillä eksyä väärälle puolelle, vaikka kuinka näytän sille oikein. Se on nimittäin niin fokusoitunut siihen että kun kulkee vasemalla puolella, saa palkintoa. Sen keskittyminen saattaa kesken kaiken herpaantua ja sitten se rupee haistelemaan maassa jotain hajuja, sitten se taas muistaa mitä oli tekemässä ja tulee iloisesti mukaan. Se on kuitenkin niin ihanaa olla välillä rauhallisen koiran kanssa, joka ei nosta kierroksia ihan pilviin. Onhan se jo täyttänyt kuitenkin jo 5.

5 viikkoa täynnä, pirteämpi koira

Jaha, se oli sitten kuvien vuoro taas, mutta nyt jopa näyttää siltä kuin vyötärö olisi tullut takaisin. Voihan se toki olla niinkin että viimeviikon kuva oli jotenkin huono, eikä kertonut totuutta. Vinosti ylhäältä katsottuna Isla vatsa kyllä näyttää isommalta kuin ennen. Ehkä sitten profiilikuvasta näkee että vatsaviiva on lähtenyt menemään enemmän rintakehän korkeudelle. Yritin tällä kertaa venyttää koiraa. Vyötärön ympärysmittaan oli tullut taas sentti, eli nyt aika reilu 57cm.

Islalla on nykyään paljon enemmän ruokahalua, ei kuitenkin ihan hirveästi. Kuitenkin tulee pieni epäily, että tämä olisi sittenkin vain valeraskautta. Nisät ovat suurentuneet, mutta sehän ei kerro puolesta ei vastaan. Se on piristynyt selvästi, vaikei lenkillä jaksa niin pitkiä matkoja kuin ennen. Sillä on suuri halu taas tehdä töitä. Tänään se juoksulenkin aikana lähinnä pyöri jaloissa, kun koko ajan katseli minun päälleni, "mitä me seuraavaksi tehdään", "anna jo se seuraava käsky". Islan tyypillinen kengurutyyli on tullut takaisin, se pomppii kuin kenguru ja käntyy ilmassa, kun se on iloinen. Lisäksi Islaa pissattaa enemmän kuin ennen, se ei jaksa pidättää niin kauan ja sitten kun se pääsee ulos niin pissaakin heti, en sanoisi kuitenkaan että se joisi paljon enemmän nyt.