3cm lisää vyötäröön

Mittasin Islan vyötärön kun se tuli takaisin astutusreissulta, koska ompelin sille takin. Jos se nyt tiineenä olisi, sen masukarvat tulee tippumaan kylmimpään aikaan vuodesta ja siksi sillä on nyt äidin vanhasta takista tehty lämpötakki, jossa on lahkeet ja kaikki. Islan vyötärö, kun se oli silloin kuulemma syönyt tosi hyvin viikon verran, oli 53cm. Tänä iltana mittasin uudestaan samasta kohdasta, hämmästyin kun huomasin että 3cm siihen olikin tullut lisää! En olisi uskonut että se olisi suurentunut, kun se ei ole viime aikoina syönyt niin hyvin, mutta toisaalta ei se ole laihtunutkaan niin että sen huomaisi.

Tässä uusimpia kuvia siitä nyt kun 4 viikkoa on takana astutuksesta. Yläkuvassa se seisoo kyllä enemmän kyyryssä kuin aikaisemmissa kuvissa, joten ei pidä antaa sen huijata, että vatsalinja olisi noin paljon laskenut.

Onhan se tuossa alemmassa kuvassa aika suora, vyötäröä ei oikein enää näy. Tänäänkin sen uusi mössöruoka maistui aivan loistavasti.
Resepti Islan nirsoiluruokaan on:
- Jahti ja Vahti Energy liotettuna
- lohiöljyä
- merilevää
- kasvissosetta
- naudanvatsalaukkua
- kuvalihaa

Nirsoilu jatkuu edelleen, vai onko sittenkin pahoinvointia?

Nyt on jo kulunut 4 viikkoa astutuksesta, mutta masua ei näy vielä, ei yhtään. Kuvia tulee illalla, eilen kun ei muistettu ollenkaan ottaa. Isla jatkaa samaan malliin kuin ennenkin, kova on väsy ja ruoka ei maistu. Omia nappuloita meni ennen astutusta noin litran verran vuorokaudessa, mutta ihan viime aikoina ehkä 2-3 dl. Se raukka katselemassa niitä, maistelee, nieleskelee, nieleskelee ja on sen näköinen että YÄK ja lähtee pois. Koko ruokatilanne on sille ihan selvästi yhtä kamppailua ja vastenmielinen. Herkut kyllä maistuisi ja se on aina tosi innoissaan lähdössä keittiöön, kun me tehdään ruokaa. Olen sitten sille yrittänyt sekoittaa vaikka mitä nappuloiden sekaan ja jonkin verran se on syönyt. Jäiset luut, kanankoivet ja maksapaloja menee helposti alas, muuten olisin epäillyt että sillä on ongelmia suussa, kun se syö nappuloita niin varovasti, ei haluaisi niitä pureskella ollenkaan. Eilen sitten kokeilin jotain uutta, liotin nappulat ja sekoitin kaikkea muuta mukaan, silloin maistui paremmalta. :)

Ei ole mikään yllätys ettei vatsaa näy kun suoletkin ovat niin tyhjät, uloskaan ei luonnollisesti tule niin paljon. Mutta niin kauan kun tuo vaikuttaa hyvinvoivalta muuten, en näe mitään syytä huoleen. Luin netistä että moni narttu on syömättä ihan kokonaan, ei sentään ole niin pitkälle täällä mennyt. Hyvin se edelleen juoksee pyörän vierellä, otetaan tietysti kaikki sen omaan tahtiin. Se ihan selvästi nauttii muutaman kilometrin pyörälenkeistä suurin piirtein joka toinen päivä. Se on ihan niin kuin ennen astutusta, rauhallinen sisällä, mutta kärsimätön ja innokas ulkona, sisällä vietetty aika on nyt vain pidempi ja se nukkuu enemmän. Sen koko olemuksesta huomaa kuinka paljon liikuntaa se kaipaa. Saa nähdä kuinka kauan se vielä kaipaa pyörälenkkejä. Joku oli kirjoittanut huskynarttujen tiineydestä että toiset haluavat mukaan juoksemaan jopa viimeiselle viikolle asti.

Uusia kuvia, taas viikko kulunut

Vähän hassun näköinen asento, en oikein onnistunut tänään saamaan sen seisomaan mitenkään järkevästi. Ei siitä mitään järkevää saa irti vielä, mutta onhan viikkoja vasta 3 nyt takana ensimmäisestä astutuksesta.

Ruokahalu on ollut erittäin huono nyt muutaman päivän, mutta mitään pahoinvointia ei ole havaittu. Se syö paljon vähemmän nyt kuin yleensä, mutta sillä on aina mennyt ruokahalu ylös ja alas. Hirveästi tekisi mieli hyvää, mutta oma ruoka ei maistu ollenkaan, vaikka siihen sekoittaa kaikennäköisiä barflisukkeita.

Tänään oli itsehillintä meidän treeniohjelmassamme. Oli vähän kuin esine-etsintä ja paikallaoloa samalla kerralla. Laitoin sen istumaan ja kävin itse kiertämässä alueen ja heitin lempilelun metsään. Sitten kutsuin sitä luokseni ja sieltä se sitten hyvällä katsekontaktilla sai vapauskäskyn lähteä lelua etsimään. En olisi ikinä uskonut että se noin hyvin pystyy istumaan hiljaa ja odottaa, koska jos sen laittaa kiinni puuhun se vinkuu ja huutaa koko ajan. Eli taidanpas ottaa kevythäkin mukaan kun aloitetaan agiharkat uudestaan, siinä se ehkä pysyy käskyllä.

2 viikkoa astutuksesta

Nyt on kulunut kaksi viikkoa astutuksesta, Isla on ollut tosi väsynyt sisätiloissa ja nälkäinen. Ulkona en ole vielä huomannut niin paljon eroa, että se olisi mainitsemisen arvoista.

Nyt olisi pyrkimys ottaa uusia kuvia joka sunnuntai kun on uusi viikko täynnä, pääsee sitten vertailemaan, tapahtuuko mitään ollenkaan.

1 viikko astutuksesta:

2 viikkoa täynnä:

Isla on tullut takaisin astutusreissulta

Viime viikon lauantaina vein Islan Seinäjoelle Anemoneniityn väelle. Sieltä sen matka jatkui sunnuntaina Kouvolaan Hautaloiden mukana.

Viime viikon torstaina mitattiin proget ensimmäisen kerran kun oli 10. päivä, mutta se oli vasta 0,6. Lauantaina 13. juoksupäivä progesteroni arvo oli noussut vasta 1,6:en. Isla tapasi tulevan sulhasen  sunnuntaina, mutta ei vielä tapahtunut mitään, muuta kuin että Isla ihastui sulhaseen. Sulhasena toimi harmaa uros nimeltään Royal Coctail Quicksilver. Maanataina ja tiistaina (15. & 16. j.pv) sen sijaan tapahtui ja nyt toivotaan pieniä Isloja ja Vikejä joulukuun puolessa välissä.

Juoksun tuska ja esineruutua

Islan ei nyt tee mieli harjoitella tottelevaisuutta, sillä on vaikeuksia keskittyä, mikä on minulle ihan vierasta. Ei tällaista ole edes ollut viime kerroina kun sillä on ollut juoksua. Nyt sen tekisi mieli tehdä jotain, muttei kuitenkaan halua kun tehdään, turhautuminen sitten tulee ulos vinkumisena. Ollaan sitten vain pyöräilty sen kanssa runsaasti, jotta se edes saisi purettua fyysisesti energiansa.

Tänään keksittiin sitten harjoitella vähän esineruutua ja sehän, jos jotain, kiinnosti! Hienosti etsi ja innolla meni edestakaisin, tosi nopeasti huomasi olla tallatun alueen sisällä. Välillä kun ei löytänyt se tuli katsomaan vähän ohjeita, mutta kun vain osoitin eteenpäin ja sanoin "missä" niin etsinnät jatkuivat. Tosi kiva huomata, kuinka se pystyy hyvin työskentelemään yksin, vaikka se välillä haluaa vähän tukeakin, eikä into loppunut vaikei heti löytänytkään mitään. Piilotin ensin sen lempilelua, seuraavaksi hanskat ja lopuksi avaimet. Kun se löysi jotain, muuta kuin omaa leluaan, se pysähtyi esineen eteen ja katsoi minua kohti, kun kehoitin sen nostamaan esinettä se toi sen minulle ja sai oman lelunsa palkkioksi. Jo toisen hanskan kohdalla se ymmärsi jutun juonen ja toi sen takaisin ja odotti jo selkeästi leluaan palkkioksi. Oman lelunsa se toi heti takaisin, ilman erillistä ohjetta.

Jälkeenpäin huomasi ihan selvästi että tämä uusi aktiviteetti väsytti sitä, joten nyt on varmasti tyytyväinen koira ja isäntä kotona, kun itse olen yövuorossa. :)

Juoksu

On ollut vähän haasteellista tehdä yhteystyötä Islan kanssa jo kolme viikkoa, mutta aavistin mistä kenkä puristi, juoksu alkoi. Olisi tarkoitus nyt miettiä astutusta, tarkemmin ei vielä tiedä uroksesta, mutta pari suosikkia löytyy.