Islan päälaji on agility ja se sopii sille kuin nenä päähän. Heti alkuun se on hyvin nopea, kiihkeä reaktioissaan ja notkea. Lisäksi se irtaantuu, mutta on hyvin, hyvin herkkä ohjaukselle ja osaa keskittyä 100%-sti olennaiseen. Vaikka se muuten on aika vilkas, eli reagoi herkästi erilaisiin ärsykkeisiin, se ei agiradalla huomaa mitään muuta kuin esteitä ja minua. Se kestää hyvin toistoja, ei väsy, ei kyllästy. Nämä loistavat agilitykoiran ominaisuudet korvaa sen minkä siltä puuttuu, kun joutuu odottamaan. Se ei onneksi hauku, mutta vinkuu ja ulisee.
Edesmennyt saksanpaimenkoirani Essi oli hyvin tottelevainen ja herkkä ohjaukselle, mutta siltä puuttui "the Go". Seuraava koira josta yritin tehdä agilitykoira itselleni on BC Falco. Siltä ei vauhtia tai intoa loppunut kovinkaan äkkiä, mutta se on turhaan itsenäinen. Kastroinnin jälkeen yritin hetken jos se olisi osannut unohtaa hajut kun se tekee töitä, mutta ei. Sen mielestä ei voi ikinä olla niin kiire seuraavalle esteelle, etteikö ehtisi nostaa nopeasti jalkaa, jos tulee mielenkiintoinen haju, houh. Nyt sillä on ollut pari vuoden tauko ja nyt se vaikuttaa enemmän motivoituneelta tehdä täysillä töitä. Falcon suurin ongelma on aina ollut sen suuri häiriöherkkyys. Vaikka se on nyt leikkauksen myötä rauhoittunut selvästi, se edelleen unohtelee turhaan helposti, mitä on tekemässä.
Näiden kahden koiran jälkeen osaan todellakin arvostaa Islan hyviä ominaisuuksia agilityssä. Sitä ei tarvitse sen kummemmin motivoida agiin, sille riittää lelu välillä ja sitten esteet itsessään. Odottaminen startissa on osio, joka tekee minusta harmaatukkainen, mutta se on työn alla. Kontaktit ovat myös olleet hiukan haastavia, mutta alkaa sujumaan jotenkuten nyt.
Keskiviikkona meillä oli taas treenit ja minusta tuntuu että kohta - kohta, olisin valmis lähtemään sen kanssa virallisiin kisoihin. Isla on kilpaillut, vähän kokeilumielessä, edellisen omistajan kanssa. Se ei todellakaan ole koirasta kiinni, kun me ei olla vielä kilpailtu, olen itse liian epävarma oman ohjauksen suhteen. Minulla on ollut tavoite että kun Isla osaa mennä keppejä molemmilta puolilta, silloin ilmoittaudutaan virallisiin kisoihin. Viime viikon treeneissä se yhtäkkiä osasi, joten nyt haluan vielä varmistaa että se muistaa, sitten minun on pakko uskaltaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti