Hoidossa
Isla oli edellisen omistajan ja hänen avomiehensä luona hoidossa, kun minä ja isäntä olimme viikon Kreikassa. Se oli mennyt tosi hyvin. Se oli toiminut leikkitätinä, kun heidän oma saksanpaimenkoira narttu oli juoksujen takia ollut vähän passiivisempi. Isla oli tietysti parhaansa mukaan vartioinut pihaa. Entinen omistaja, avomies ja koko koirakatras oli viikon lopussa lähteneet Kokkolaan agilitykisoihin, johon mekin tulimme seuraavana aamuna hakemaan Islaa. Asuimme yhden yön Campingilla ja jatkoimme sitten matkaa Lappiin.
Agikisat
Olin ilmoittanut meidät sunnuntaikisoihin, koska alun perin luulin, ettei ehditä takaisin Pohjanmaalle lauantaikisoihin. Oltiin kuitenkin hyvissä ajoin jo perjantaina kotona, joten lauantaina lähinnä katseltiin kisoja ja juteltiin koiratuttujen kanssa. Isla oli tosi rauhallinen, torkkuili melkein koko päivän. Sunnuntaina meidän ensimmäinen kisa oli vasta illalla ja toinen vielä myöhemmin.
Aamu meni Islalla samalla tavalla kuin edellinenkin päivä, se makoili, mutta pikkuhiljaa rupesi rauhattomuus vaivaamaan. Heti kun kävelin vähän, se oli hirvittävän innoissaan, veti, pomppi ja vinkui. Ymmärsin, ettei meidän kisaamisesta tule yhtään mitään, jos sillä on noin paljon energiaa, joten vuokrasin pyörän neljäksi tunniksi. Tuli sitten vähän nähtyä Kokkolaa, aluksi Isla veti kovaa vauhtia menemään, mutta jo pari-kolmen kilometrin jälkeen sen pahin virta oli kulutettu. Varmuuden vuoksi pyöräiltii kuitenkin vielä muutaman kilometrin verran ja sitten takaisin Campingalueelle, missä myös kisat olivat. Ennen kuin palautin pyörän lähdimme uudelle vähän lyhyemmälle kierrokselle ja niin Islan virta oli juuri sopiva kisoja varten!
Koko päivän aikana en ollut vielä yhtään hermostunut, mutta juuri ennen rataantutustumisen hermoilujumala löysi minut ja teki minut melkein toimintakyvyttömäksi. Rataantutustuminen onnistui ihan hyvin vielä, mutta kun menin Islan kanssa radalle, se katseli minua hämmästyneenä. Näin sen koko ilmeestä, että se oli kuin suuri kysymysmerkki, mikä ihmettä tämä on. Se ei pysynyt startissa, noh senhän on meille aika tavallistakin, mutta sen jälkeen aika tasan kaikki meni pieleen. Se kiersi ensimmäisen esteen, vaikka se oli tosi loogisesti suoraan sen edessä, tuli kielto, se hyppäsi siivekkeen yli, ei mukamas tiennyt miten esteen yli hypätään. Olin jo tässä vaiheessa niin hermostunut, en kuitenkaan vihainen Islalle, etten enää viitsinyt korjata, luulin että olimme jo aikaisemmin saaneet hylätyn, kun sahattiin edestakaisin lähtölinjalla. Muutaman esteen jälkeen minun hermostuneisuuteni kuitenkin hellitti ja pystyin keskittymään paremmin. Silloin meillä alkoi sujua, vaikka myöhäistä se enää siinä vaiheessa oli. Renkaan kehyksen ja itse renkaan välistä se hyppäsi, vaikka yksi tuttu oli vannonut, ettei noin iso koira siitä millään voi mahtua!
Toinen rata oli hyppyrata ja se meni selvästi paremmin, minun hermotkin olivat taas melkein treeni-tasolla. Kaksi kieltoa ja yksi viiden pisteen virhe, kun Isla aloitti kepit liian kovalla vauhdilla ja sen takia ei oikein itse edes pysynyt omassa tahdissa mukana. Silloin se rupesi haukkumaan minulle innostuneena ja turhautuneena, mikä on ihan uutta käytöstä.
Lappi
Kokkolan kisojen jälkeen lähdimme Lappiin jatkamaan kesälomaa. Isla sai olla taas vapaana koko viikon ja vahtia pihaa. Pihakoiran työhönhän kuuluu erilaisten eläinten paimentaminen. Lampaat olivat ihan ok:t, mutta teini-ikäiset lehmät olivat jo liian pelottavia. Isla ei suostunut ollenkaan vapaaehtoisesti tulla lehmien aitaukseen. Lampaita oli yhteensä 18 kpl, löytyi sekä uuhia että karitsoja. Islalla on ennenkin todettu jonkinlaista paimennusviettiä ja sitä yritinkin saada paremmin esiin helpoilla käskyillä ja liikkeillä, joita se tietää jo ennestään.
Paimennuskuvia tulossa lähipäivinä, kunhan saan ne laitettua nettiin asti.
Tutut treenit, uusia tuulia
Palasimme kotiin, jotta ehtisimme sunnuntain suojelutreeneihin. Tällä kertaa mukana valmentamassa oli myös Ari Koivunen ja hän antoi tosi paljon hyviä vinkkejä ja uusia näkökulmia, hän myös selitti oikein perusteellisesti kaikesta. Torstaina oli hakutreenit ja sielläkin oli uusi vetäjä, Marika Stenman, jolta sain myös paljon hyviä vinkkejä. Tuntui että viikossa Isla meni paljon eteenpäin, aina uusista näkökulmista on tosi hyvin apua.
Noiden pk-treenien lisäksi oma agilityseura järjesti epäviralliset agilitykisat. Osallistuimme sekä maxi-1 että maxi-2 luokkiin. Hylätty tuli molemmista, ykkösissä aika yllättävästa paikasta. En ollut ajatellut ollenkaan että Isla näkisi A:n minun selän takana, sinne se vain loikkasi, mutta niin teki myös ainakin yksi toinen nopea maxikoira. Alastulokontaktit alkaa nyt kuitenkin sujua melko hyvin ja jopa puomin ylösmeno, siihen Isla tuhlasi jopa kolme tassunjälkeä. Aina pitää iloita niitä hyviä hetkiä, kun kokonaisuus ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä.
Niin se loma vain loppui, vaikka Islan mielestä se ei ehkä ollutkaan loma, vaan raskaampaa kuin tavallinen arki.
Näyttelyt Porissa
Eilen käytiin Porissa mutkan hakemaan Islalle H:n, jos sitä sattuisi tarvitsemaan valioitumista varten. H:ta me ei kuitenkaan saatu, koska Portugalilainen tuomari Delerue Pedro Sanches halusi antaa meille ERI:n ja vielä sija 3/6 avoimessa luokassa. Olin tosi hämmästynyt ja kehäsihteeri nauroikin ilmeelleni, kun sain kuulla että meidän pitää palata takaisin kilpailemaan muiden narttujen kanssa avoimessa luokassa. Olin etukäteen ajatellut että käydään hakemassa sen H:n ja sitten lähdetään pois. Kannatti siis lähteä hikoilemaan ja hankkimaan rumia rusketusraitoja, tämä viikonloppu on varmaan ollut heinäkuun kuumimpia.
Lähitulevaisuuden suunnitelmia
Ensi viikonloppuna Isla lähtee yhdeksi yöksi hoitoon, Dexterin luo. Ensi kuun puolessa välissä harrastetaan maalaiselämää, kun kaveri lähtee reissulle ja meidän perhe asuu sen aikana heidän talossaan muutaman päivän ja minä ja Isla hoidamme hevosia. Ensi kuun lopussa Isla on menossa luonnetestiin Ilmajoelle.
