Keskiviikkona käytiin Falcon kanssa epävirallisissa tokokisoissa ja eilen torstaina molemmat koirat osallistuivat epävirallisiin agikisoihin.
Tokottelu meni aika hyvin, vaikken saanut Falcoa hyppäämään, se ei muistanut sitä ollenkaan. Seuraaminen saisi olla innokkaampi ja keskittyneempi, mutta me ei olla oikein viime aikoina sitä edes tarpeeksi harjoiteltu. Lopputulos oli kuitenkin 162,5p ja ykköstulos mölliluokassa. Hieno pokaali ja rusetti saatiin saaliiksemme.
Agility meni sitten aika vaihtelevasti. Falcoa kiinnosti kaikennäköistä muutakin, ei se oikein sielläkään osaa keskittyä. Rimojen alta menee välillä, koska onhan se helpompaa kuin ylittää. Noh, ryhmään mennään nyt syksyllä, joten saa vähän taas palauttaa muistiin mikä tuo agility nyt olikaan.
Islan tavallinen rata meni ihan häsläämiseksi, se oli niin täynnä intoa ettei se osannut yhtään, hylsy tuli kylläkin minun muistin takia. Yritin ohjata kepeille, vaikka piti mennä putkeen. Isla meni putkeen, mutta väärästä päästä. Sen jälkeenkin tuli toinen hylsy kun se innoissaan lähti putkeen toisessa paikassa. Oli myös nopeusrata, josta veimme maxiluokan voiton kotiin. Siinä ei ollut kuin hyppyjä ja putkia, rata oli hyvin looginen, joten oli helppo ohjata. Siinäkin tuli minulle virhe, huomasin yhtäkkiä että olin väärällä puolella, olin unohtanut yhden valssin, mutta onneksi saatiin virhe korjattua, mutta varmasti se maksoi vähän aikaa. Kyllä oma kokemattomuuteni loistaa niin hienosti läpi, kun vähänkään vaaditaan, mutta sitä vartenhan me treenataankin. Iso ja nopea koira vaatii aikalailla ohjaajaltaan että hän tietää mitä tekee ja osaa ajoissa kertoa sen koiralle.
Ensimmäisen radan jälkeen tehtiin paljon tokoliikkeitä, jotta Isla saisi purettua vähän energiaa ja osaisi paremmin tehdä yhteistyötä. Yrittäähän se aina parhaansa, mutta kun agility innostaa sitä niin paljon, niin se yliyrittää ja siitä ei hyvää tule. Paikallaoloa istuminen, makaaminen ja seisominen, aivan hiljaa ja keskittyneesti, ohikulkevat koirat ja muutenkin kaikki ympärillä tapahtuvat asiat ovat täysin yhdentekeviä sille, se ei niihin tuhlaa huomioita. Aika hämmästyttävä kuinka noin vilkas koira, joka muuten huomaa kaiken, pystyy sulkemaan koko muun maailman pois, kun se tekee töitä. Islan kanssa onkin tosi palkitsevaa treenata.
Isla on taas alkanut haistelemaan kaikkia koiranjälkiä lenkillä, joten olisiko taas juoksu tulossa, se olisi jo kolmas tänä vuonna, houh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti