Juoksut teki sekä hallaa että aurinkoa

Nyt on kauan kun olen viimeksi päivittänyt :(

Juoksut tulivat sitten niin sopivasti, ettei me päästy ollenkaan kisaamaan. Ensin oli Seinäjoen kisat ja sitten en uskaltanut ilmoittautua oman seuran kisoihinkaan, kun me ei ehditty ollenkaan käydä treeneissä ennen kisaa, juoksujen takia. Nyt olisi tarkoitus lähteä Kokkolaan heinäkuussa.

Koirareissu

Olimme, Isla ja minä, toukokuun lopussa vierailemassa Islan edellisen omistajan luona pari yötä. Siellä oli ainoastaan kuusi koiraa ennestään ja sitten lisäksi Isla päälle, kaikki narttuja. En ollut kuitenkaan yhtään huolestunut Islan puolesta, se tulee kaikkien kanssa toimeen, mutta vähän mietitytti kun sain tietää että siellä olivat kaksi terrierinarttua ja yksi saksanpaimenkoiranarttu. Mitähän ne sanoisi jos sinne tulee aikuinen saksanpaimenkoiranarttu? Se saksanpaimenkoira oli kuitenkin ainut joka otti siitä paineita, aluksi, mutta ainoastaan aluksi. Tilanne heillä oli niinkin monimutkainen että vanha laumanjohtaja saksanpaimenkoira oli vastikään siirtynyt vihreämmille niityille ja johtajan paikka oli vähän auki.

Terrierit, jotka olivat vanhimmat, eivät halunneet johtajan roolia, eivät olleet millään tavalla terrierimäisiä. Niiden jälkeen ikäjärjestyksessä oli shetlanninlammaskoira, ei johtaja-ainesta tässä miellyttävässä pakkauksessa. Sitten tuli bordercollie, sekään ei halunnut johtajapaikkaa itsellensä haalia, joten jäljellä jäi tämä suuri vastuu, vajaa vuoden ikäiselle saksanpaimenkoiralle. Viimeinen koira oli vasta niin pieni pentu, ettei sitä voinut edes laske mukaan tähän, ihastuttava, innokas ja iloinen workingkelpie. Muut koirat vähän pelkäsivät Islaa, kun se tuli heidän pihaan, joten johtajan rooliin kuuluu suojella muuta laumaa. Toki ihmiset olivat ylimpiä johtajia, mutta kuitenkin tämä saksanpaimenkoira näki että muut olivat hermostuneita, eikä tiennyt millä tavalla tätä pitäisi hoitaa. Onneksi Isla otti kaiken rauhallisesti ja näytti, ettei tässä nyt mitään hätää ole. Ei kestänyt kauan ennen kuin nuorimmat uskalsi leikkiä Islan kanssa ja vanhemmat luottivat siihen, ettei Isla ole uhkaa heille.

Jopa se saksanpaimenkoira katseli Islasta mallia, miten rynnätään aitaa kohti ja vartioidaan kun postinjakaja tulee tai joku auto ajeli epäilyttävän hitaasti ohi. Isäntäväki jopa toivoivat että se spk vähän vartioisi, mutta se ei ollut vielä löytänyt sisällä olevaa rotua itsestään, katseli kuitenkin tarkasti mallia Islalta. Lupasin sitten että Isla saisi tulla heille hoitoon, kun lähdetään kesällä matkalle, opettamaan vähän tarkemmin vartioinnin saloja. Minusta Isla ottaa tämän tehtävän turhaan tosissaan välillä, muttei onneksi niin paljon sisällä.

Rauhoittuminen

Juoksun loputtua huomasin myös että Isla onkin nyt rauhoittunut selvästi! Oli kyllä aikaakin, kun ihmiset ovat luulleet sitä 1,5-2 vuotiaaksi, vaikka se on 4,5v. Koirammelehdessä luki että narttu rauhoittuu pentujen jälkeen, mutta Isla ei sitä kohtaa lukenut niin tarkasti, joten se tuli melkein puolen vuoden viiveellä. Nyt arkielämä Islan kanssa on selvästi leppoisampaa. Samoihin aikoihin huomasin myös että Isla on myös toisella tavalla rauhoittunut, tai oikeastaan varmistunut. Sen kynnys haukkua "vaarallisissa" tilanteissa on selvästi korkeampi nykyään. Osasyy on varmaan edistys suojelussa, mutta varmasti rauhallisempi olemus tekee myös osansa. Nyt se osaa paremmin lukea, koska joku oikeasti uhkaa meitä ja se tietää miten reagoida. Tämä on juuri se mitä eniten toivoin suojelukoulutuksesta, kyky reagoida enemmän adekvaatilla tavalla. Kaikkien ärsykkeiden ei tarvitse ylittää reaktiokynnystä.

Falco on muuttanut

Falco on nyt pysyvästi muuttanut minun entisen avopuolisoni ja hänen uuden perheensä luo. Hän kyseli josko hän saisi ostaa Falcon itselleen, minun sydäntäni särki, mutta saan kuulemma edelleen tavata Falcon, silloin tällöin. Eikä Falcon elämä muutu kovinkaan paljon, koska se on viime aikoina asunut enemmän siellä kuin meillä, kun se viihtyy paremmin siellä. Falco on kuitenkin niin avoin ja kaikkien kaveri, ettei se ole stressannut olla välillä täällä ja välillä siellä, se ottaa kaiken rauhallisesti, kunhan ruokaa on tarjoilla tarpeeksi usein. :)

Otimme Falcon yhdessä, vaikka papereissa se oli kokonaan minun. Falco ja se mies tulivat ihan alusta asti paremmin toimeen keskenään, kuin minä ja Falco. Falco ei ole mikään tavallinen bordercollie, se ei ole koskaan nauttinut vaatimuksista. Tekee hyvin töitä niin kauan kun namit tulivat tarpeeksi tiheään tahtiin (ja nuorempana, niin kauan kun ei ollut mitään muuta mielenkiintoista näkyvissä), mutta jos väli on liian pitkä, saattaa kiinnostuskin vähän herpaantua. Agilitystä se innostui uudestaan, mutta en tiedä kuinka se olisi jaksanut keskittyä kokonaisen radan verran agility- tai tokokokeessa. Entisen avopuolisoni luona, sillä on aktiivinen elämä, rakastettuna lemmikkinä, ilman suurempia vaatimuksia, se saa olla mukana paljon enemmän, kuin jos se asuisi meidän luonamme. Oliko se parempi jättää Falcon kotiin, kun lähdin treeneihin Islan kanssa vai ottaa sen mukaan ja se joutui odottamaan autossa tai kentän laidalla, vain päästäkseen tekemään hetkeksi, jotain mistä se ei kuitenkaan nauttinut niin hirveästi?

Olen joskus lukenut että suurin ero bordercollien ja australianpaimenkoiran työskentelytapojen välillä on se että bortsu tekee tosissaan ja aussien mielestä se pidettävä hauskaa. Juuri tämän kohdalla Falco on ehdottomasti aussie, eikä bortsu! Kyllä minä vielä joskus hankin työintoisen borstun, mutta ei todellakaan vielä.

Hui kauhistus, ilmoittauduin kisohin :)

Islan ja minun kisauramme alkaa 27.4 Seinäjoella. Hulluuden vuoksi ilmoittauduin kaikkiin kolmeen kisaan, A ja C ovat tavallisia ja B on hyppykisa. A kisa menee varmasti ihan penkin alle, minun hermojeni ja Islan energisyyden takia. B-kilpailussa ei tarvitse miettiä kontakteja ja C-kisassa jo luulisi että Islan pahin energia on purettu ja että itse olen jo vähän edes rauhoittunut. Saa nähdä miten meidän käy, onneksi ei voi mennä huonommin kuin hylätty :) Tavoite on että edes yksi noista olisi joku ei hylätty tulos.

Agilityharjoituksia, hyvä keskittymiskyky vai sittenkin yhden ihmisen koira??

Keskiviikkona oli taas jäälleen meidän agiharjoitukset. Meidän vakiovetäjä on nyt sairaslomalla, joten viime viikolla oltiin toisessa ryhmässä mukana ja tällä kertaa oli ihan uusi ihminen meitä valmentamassa. Viime viikon harjoituksissa oli pakkovalssi, joka oli meille, muistaakseni, uusi liike, mutta sehän meni tosi hyvin kuitenkin. Se tuntui tosi luonnolliselta ja toimi hyvin Islan kanssa. Tällä viikolla suurin haaste oli suoran putken jälkeinen hyppy, josta piti kääntyä tosi jyrkästi 180 astetta puomille. Olen koko ajan tiedustanut että ohjaan ihan mielelläni Islaa sen takan, se on aika toimiva systeemi meille. Jos olen liikaa edellä, unohdan katsoa koiraa ja sille tulee kiire, jolloin rimat lentävät. Islahan myös irtoaa hyvin ja pystyy itsenäisesti työskentelemään, mutta haaste on saada sen lähelle, jos pitää esim. ohjata tarkasti, ettei mene väärälle esteelle. Tämän viikkoinen valmentaja kehui Islaa, mutta myös minua että ohjaan hyvin, vaikka Isla on niin nopea ja sillä on niin pitkiä askelia. Onneksi Isla hallitsee kroppansa tosi hyvin. Treenin lopussa otin palkan esiin liian nopeasti, Isla ilmeisesti näki että käteni meni taskuun, koska ennen viimeistä estettä tuli neljän tassun melkein metrinpituiset jarrutusjäljet!

Ennen luulin että Isla tottelee ketä tahansa, joka käskee, mutta viime aikoina olen pistänyt merkille että se ei aina muka ymmärrä muiden käskyjä. Välillä jopa tuntuu että ne menevät kokonaan ohi, aivan niin kuin se ei kuulisi niitä. Keskittyyhän se tosi hyvin ainoastaan minuun agilitykentällä, se ei näe, eikä kuule vaikka ihmiset kävelee ohi, huutaa tai vinguttaa leluja, mutta olen lähinnä ajatellut että se on hyvän keskittymiskyvyn merkki. Kun tuttu ihminen käskee ja houkuttelee makupalalla, se saattaa vain tuijottaa makupalaa, eikä yhtään mukamas ymmärrä muita käskyjä kuin istu!? Ehkä se on Islan tapa näyttää, että se ei ole niin sosiaalinen kuin mitä se ensin antaa ymmärtää. Vieraat ihmiset saavat koskea siihen, se jopa tykkääkin siitä, se saattaa hinkata itsensä heidän jalkoihinsa, mutta muuten ei paljon kiinnosta. Eihän se ketään muuta oikein tervehdikään kuin minua ja isäntää, kaikki muut ihmiset menevät kategoriaan tutut ja ok:t tyypit.

Isla yrittää palautua loman jälkeen!

Nyt ollaan sitten tultu takaisin Lapista, Islan mielestä se ei ainakaan ollut mikään loma. Se teki siellä noin 12 tunnin työvuoroja 8-20.
Sen töihin kuului:
- potkukelkan vetäminen
- pulkan vetäminen
- puun haku ja kuorman vetäminen
- juokseminen moottorikelkan vierellä/takana, välillä umpihangessa
- vakioasukkaiden leikittäminen: koiran, kissan ja isännän
- auttaa lumitöissä
- päivystäminen
- kalastaminen
- hiihtäminen (vetohiihto)

ja se kaikista tärkein, Islan mielestä
- vartiointi, kun pihan lähellä oli kettuja, poroja, mörköjä, postiautoja ja vähän ihmisiä

Töiden lisäksi Isla ehti myös leikki kepeillä, söi paljon luita ja raakoja kaloja. Se kävi päivän aikana hyvin nopeasti sisällä ja lähti sitten intoa täynnä ulos uudestaan. 20-aikoihin se oli aivan loppu, nukkui lähinnä, paitsi kun perheen kissa oli sisällä, siihen piti tutustua.

Eilen agilitytreeneissä se oli aluksi hyvin innostunut, kun ei olla ehditty käydä kolmeen viikkoon, mutta sen jälkeen iski vähän väsy ja se oli ihan maltillisesti, ei kuitenkaan laiskasti! Muuten se on lähinnä vain nukkunut sen jälkeen kun tultiin takaisin. Saa nähdä onko paljon energia tänään suojelutreeneihin. :)

In memorian Kerttu

Toissa päivänä saimme kuulla suru-uutisen, että Islan narttupentu Kerttu (Anemoneniityn Kaarnamuori) oli todella huonossa kunnossa. Eilen se kävi eläinlääkärin vastaanotolla viimeisen kerran, sieltä se muutti sateenkaarensillan toiselle puolelle. Nyt se juoksee onnellisesti terveenä ilman epileptisiä kohtauksia. Kohtaukset tulivat tosi tiheään tahtiin, mitään ei ollut tehtävissä. Kaikki eivät ole tarkoitettuja tähän maailmaan, mutta kyllä se tuntuu niin epäreilulta, että noin nuori ja niin täynnä elämää, joutuu jo noin pian lähteä. En olisi ikinä uskonut että surisin näin voimakkaasti koiraa, joka ei ole edes ikinä ollut omani.

Islan kanssa olen nyt käynyt pari kertaa kokeilemassa hakua ja eilen myös käytiin ensimmäistä kertaa tutustumassa suojeluun. Innokas se on niin kuin aina, ei meinaa millään pysyä housuissaan. Se ei ole vielä ymmärtänyt täysin että joku ihminen voi olla piilossa metsässä ja että sillä on aina lelu, jota kannattaa käydä hakemassa. Kun se näkee että joku lähtee metsään, se ei yhtään jaksaisi odottaa että saa käydä hakemassa. Pelkäsin aluksi ettei sitä kiinnosta lähteä vieraita ihmisiä katsomaan metsään tai leikkimään heidän kanssaan, mutta aika hyvä alku on ainakin saatu. Onneksi se on sentään avoin, sosiaalinen ja rohkea, joten kyllä se varmaan kehittyy hyvään suuntaan.

Suojelutreenin alussa meillä oli tottista ja Isla säväytti oikein kunnolla, näyttämällä mitä kaikkea se ei muka osaa. Sivulletulot olivat vinoja, huonoja, olemattomia jne, energiaa oli liikaa ja korvat hukassa(!!). Kouluttajalta sain paljon hyviä vinkkejä, mm pitää vaatia siltä enemmän ja enemmän vahvistaa laumaviettiä, ei heti anna lelua. Hyvä kun se ensimmäisellä kerralla näytti huonoimman puolensa, niin tästä ei voi kuin nousta :D Kävimme myös metsän puolella vähän kokeilemassa miten Isla reagoi jos joku tulee uhkaavasti meitä vastaan ja vahvistettiin sen käyttäytymistä sillä että maalimies perääntyi kun Isla haukkui sille. Ei mikään yllätys että se rupesi heti haukkumaan, mutta oli kiva nähdä sen pienen itsevarmuuden kasvun, kun se huomasi kuinka se sai maalimiehen karkotettua. Nyt vain pelkään että se luulee että kaikille hämärille ihmisille pitää ruveta haukkumaan, mutta eiköhän se ymmärrä sen jutun juonen tässä kun jatketaan harjoituksia. Maalimiehen kommentti oli että "makea" koira, josta saadaan hyvä, kunhan tehdään töitä.

Nyt on kotiläksynä vaatiminen ja laumavietillä palkitseminen. Kyllähän minä näitä periaatteessa osasinkin, kun olen käynyt perustottelevaisuuskurssin Essin (edesmennyt näyttelylinjainen spk) kanssa, kouluttaja puhui tosi paljon näistä. Essin kanssa nämä eivät kuitenkaan tuottaneet hedelmää, joten kokeilin muita keinoja. Falco näytti varhaisessa vaiheessa että vaatiminen antaa joko välttävän koiran tai yli-innostuksen lisäämistä, kaiken piti olla pelkästään positiivista vahvistamista. Mutta molemmilta puuttuikin se ekstra vaihde mitä Islalla on, vireydennostovaihde. Kyllähän Falcokin innostuu kun heiluttelee lelua, mutta heti kun lelu kuolee tai menee piloon , Falcon innostuskin laskee kahdessa sekunnissa.

Sujuvuus ja tasapaino hukassa eilisen treeneissä

Oli aika mielenkiintoinen treeni eilen, toisella oli aivan liikaa energia, kun taas toista sain raahata perässäni. Jospa koirat olisivat voineet jakaa energiansa vähän tasaisemmin. Huomasin ilmiön jo lämmittelyvaiheessa, Isla juoksi innokkaana edessä, mutta Falco juoksi vain niin nopeasti että pysyi mukana.

Harjoiteltiin eilen "persjättöjä", niitä oli kaksi peräkkäin, eli minulle yksi liikaa, kun se ei tule vielä selkäytimestä. Islan kanssa en kerta kaikkea ehdi, kun en tee sitä vielä niin sujuvasti ja Falcon kanssa se ei vain onnistu. Ratkaisin sen sitten lopuksi niin kuin itse olin ajatellut alusta, jolloin se onnistui eri tavalla molempien koirien kanssa. Haluan toki oppia uutta ja kehittyä, koska olen todella aloittelija vielä, mutta olen myös tosi iloinen että alan tuntea omia koiria ja omia puutteita niin hyvin että tiedän mikä voisi toimia ja mikä ei. :)

Työvuorojeni takia en vielä pääse aloittamaan kilpailua, aina kun olisi jossain täällä lähellä joku sopiva kisa, minulla on töitä tai muita suunnitelmia. Kisauran korkkaaminen menee ainakin huhtikuun puoleen väliin. Tiedän ainakin varmasti, etten voi molempien kanssa osallistua samaan kisaan, se olisi aivan liikaa, koska koirat ovat niin erilaisia.

Juttelin tänään Leenan kanssa (siellä missä Isla oli synnyttämässä pentujaan) Kerttutyttönen on ihana, mutta tosi kovapäinen riiviö välillä. Leena kyseli miksi minun piti olla niin oikeassa sen luonteen kanssa, ettei se tule olemaan mikään helppo koira. He kaipasivat Islaa, kun se jo osaa käyttäytyä ja ymmärtää käskyjä ja sääntöjä. :) Onhan Isla helppo sisätiloissa, mutta ulkona se vieläkään ole hillitty tai helppo koira, se on niin täynnä energiaa ja kiihtyy nollasta sataan niin nopeasti, ehkä se tulee sitten ajan myötä (joskus 8-10 vuotiaana :D )

Dexter työleirillä

Nyt ollaan päästy vauhtiin Islan treenien kanssa ja meitä kehotettiin jo menemään kilpailuun :) Isla tekee taas kaikkensa treeneissä.

Isla on nyt myös löytänyt sisäisen vetokoiransa. Se on ollut vähän takkuaava, kun se on koko ajan kysellyt minne mennään ja mitä tehdään, kääntynyt ympäri ja ollut enemmän tiellä kuin auttanut. Se on tietysti yrittänyt parhaansa, mutta ei ole vain ymmärtänyt mistä on kyse. Nyt se yhtäkkiä sai hehkulampun syttymään ja se tietää että eteenpäin pitää pyrkiä, emäntä tulee aina perässä, vauhdista riippumatta.

Meillä oli viikonloppuna kaverin australianpaimenkoira Dexter hoidossa ja se raukka joutui myös vetohommiin. Ensin se ei ymmärtänyt tietenkään alkuunkaan mistä oli kyse, se pomppi vain tasajalkaa minun vierellä. Hetken päästä laitoin sen kuitenkin remmiin kiinni ja se sai juosta Islan vierellä ja silloin sille jotenkin aukesi jutun juonen. Se vaikutti kilpailevan Islan kanssa kumpi pääsee ensimmäisenä perille.

Meillä oli myös yhdessä vaiheessa yhden kaverin whippetkin mukana vetämässä. Se osaa kyllä sen homman, mutta se ei oikein toiminut valjakossa muiden kanssa. Poispäin sen emännästä se juoksi meidän takana ja takaisinpäin se juoksi paljon nopeammin kuin muut, lisäksi se kiihtyi niin paljon että se rupesi komentamaan Dexteriä kesken vedon. Tästä seurasi pieni sekasorto ja pari kertaa mentiin nurin, vaikka oli lainassa kaverin tosi hyvä potkukelkka, jolla oli helppo ohjata.

Lauantaina käytiin kokeilemassa henkilöetsintää Merenkurkun saksanpaimenkoiraliitossa. Isla innostui heti ideasta, etsiä jonkun ihmisen metsästä, jolla oli lelu. Tosi helppo ja hauska homma, tuumasi Isla. Jälkeenpäin sekä Isla että Dexter sai riehua kaverin saksanpaimenkoiran kanssa.

Dexter oli kuulemma tosi väsynyt kotiin päästyään, raukka kun oli joutunut meidän työleirille, jossa oli vetotöitä sekä lauantaina että sunnuntaina. Lisäksi oli kevyttä tokotreeniä ja ympärivuorokautista vahtivuoroa. Dexter asuu omakotitalossa, joten nyt se luuli että kaikki naapureiden liikkumiset rappukäytävässä kuului meille, se ilmoitti niistä ahkerasti, mutta onneksi aika hillitysti. Lunta tippui myös koko ajan katolta, joten Dexter luuli että siitäkin piti meille ilmoittaa.