Kerrotaan ensin vähän historiaa, kun viime päivityksestä on kulunut tosi paljon aikaa:
5.12 Vietiin Isla Ylihärmään, jotta se ehtisi tottua ympäristöön ennen kuin pennut tulevat.
7.12 Isla meni röntgeniin koska Anemoneniityn väki oli niin huolissaan että sieltä löytyisi 1-2 pentua vain. Kuva näytti kuitenkin että 5 sieltä on tulossa, 4 selkärankaa ja 5 päätä näkyi! Itse veikkasin 4-6 kpl, sen perusteella miltä vatsa näytti kun se meiltä lähti.
8.12 Tuli ruskea vuoto ja kova jännitys syntyykö pennut jo näin paljon liian aikaisin. Jos näin olisi ollut asia, olisi vain pitänyt toivoa että edes emä jää henkiin. Tuli kokonaisvaltainen liikuntakielto! Siis Isla, viikon ilman pitkiä lenkkejä, olin hyvin, hyvin onnellinen ettei se ollut meillä :)
Isla petaa, tutustuu synnytyslatikkoon, nirsoilee ruoan suhteen.
15.12 Pienoinen lämpöpiikki, ei kuulemma vielä tarpeeksi.
17.12 Leena soitti minulle klo. 16 maissa ja kertoi ettei tässä nyt mitään hätää ole, mutta Isla oli ollut vähän rauhaton koko päivän, lämpö oli kuitenkin normaali. Puhelun lopussa se kysyi hämmästyneen joltakin toiselta, "oliko toi ponnistus?". Totesivat yhdessä että oli, ei muuta kuin vaatteet päälle ja auton keula kohti Ylihärmää. Minua jännitti kovasti että ehdinkö ollenkaan ajoissa, omaa koiraa tuntien kaikki on ohi tosi nopeasti, kun se on yleensä niin hätäinen.
Hyvin ehdin paikanpäälle ja odottaakin ehdin reilusti ennen kuin ensimmäinen pentu syntyi klo. 20.00. harmaa tyttö 476g, tytön istukka tuli noin tunnin päästä. Sitten kesti hetken ja seuraavaksi tuli musta poika 482g, taas hetken sai odottaa ja sitten syntyi harmaa poika 388g. Molempien istukat tuli yhdessä noin tunnin päästä. Odotettiin, odotettiin ja odotettiin.
18.12 Klo. 3 soitimme päivystävälle eläinlääkärille ja se määräsi Oxytocinia lihakseen, jos ei mitään tapahdu niin uusi puolen tunnin päästä. Islalla oli jo kova väsy, syntyneet poikaset söivät hyvin ja Isla piti niitä tosi puhtaana. Annettiin vielä 2 piikkiä, mutta mitään ei tapahtunut. Varttia vailla 5 soitettiin taas eläinlääkärille, ettei mitään ole vielä tapahtunut. Ell totesi ettei pennut mene miksikään, vaikka ne odottaisivatkin aamuun asti, jos emä on kuitenkin rauhallisen oloinen.
Heti kun eläinlääkäri aamulla avasi ovensa, lähdettiin uudelle röntgenkuvalle. Onneksi näin, eikä lähdetty avaamaan vatsaa ensimmäisenä. Isla oli oma itsensä, kova häsläämään, kärsimätön ja haukkui kun eläinhoitaja tuli sisälle. Röntgenkuva näytti että tyhjä oli!!? Siis mitä, ei voi näköjään edes siihenkään luottaa että se näyttää oikein. Katseltiin ihmeissämme vanhaa kuvaa uudestaan, 4 selvää päätä ja yksi vähän epäselvä...
Kolmannen pennun jälkeen luultiin ensin että yksi pentu lisää syntyi, mutta Isla söi sen niin nopeasti että pääteltiin että se oli vain istukka. Toinen istukoista, mitä nähtiin, oli sen verran iso että luultiin hetken sitä kahdeksi yhteen kasvaneiksi. Eli mahdollisesti yksi näistä "istukoista" on voinut olla kuollut pentu, mutta jotta se näkyisi röntgenkuvassa sen on täytynyt kuolla tosi myöhäisessä vaiheessa. Yksi pää on voinut selittyä sillä että koira on heilunut niin kovasti kuvan ottohetkellä, että yksi pää oli laskettu kahdeksi. Mutta loppusaldo oli hyvinvoiva emäkoira, joka sai lähteä takaisin pentujensa luo, ilman leikkaushaavaa, 3 virkeä ja nälkäistä pentua, sekä kaksi aavepentua, jotka olivat kadonneet jonnekin ilman selkeätä syytä.
Heti syntymän jälkeen ja vielä 3 viikon ikäisenä pennut eroavat toisistaan hyvin selvästi. Ensisyntynyt tyttö on huutava, vaativa, toimintakykyinen tyttö, joka ei jää muiden jalkoihin. Tästä tytöstä tuskin tule arka tai liian flegmaattinen harrastuskoiraksi, sen sijaan luulen että se tarjoaa omistajalleen haastetta. :) Tytön työnimi on Kerttu, se jää Katriinan luo harrastuskoiraksi.
Musta poika oli jo heti syntymän jälkeen rauhallinen, Leena jo ehti hätääntyä että se on kuolemassa, kun se oli niin rauhallinen, mutta sellainen se on edelleen. Maailmanmeno ei tätä poikaa niin paljon häiritse, niin kauan kun ruokaa on jossain tarjoilla. Se on nimittäin varsin toiminnan mies, kun se haluaa jotain. Muutama tunti vanhana, kun oli ottanut pienet tirsat, se ryömi päättäväisesti Islan tassun yli maitobaariin, silloin flegmaattisuus oli kaukana! Jos maitobaari on liian kauan poissa, se kyllä osaa kutsua sitä hyvin vaativalla tavalla, melkein haukkuen. Uni tulee kun on tullakseen ja se antautuu täysin silloin. Pojan työnimi on Pantteri, koska ne muistuttaa mustaa pantteria, lisäksi Islan emän puolelta virallisista nimistä löytyy kissapetoja. (Isla on Chita, emän emä on Puma) Sillä ei ole yhtään valkoista koko turkissa.
Kolmas ja viimeinen pentu oli selvästi muita hoikempi ja pienempi. Sen ruumiinrakenne on lähin Islan omaa, koska jopa Kerttu on varsin roteva ja isopäinen. Se oli ja on edelleen vähän rauhallisempi kuin Kerttu, mutta selvästi Pantteria menevämpi ja enemmän piippaava. Sen koko olemus on aika samantyylinen kuin emänsä, voisin jotenkin kuvitella että Isla on ollut tämmöinen pienenä. Tästä jollekin energinen poika, josta ei varmaan tule niin mahdottoman roteva. Sen tassut ovat selvästi hennommat kuin Pantterin tassut. Pojan työnimi on Pikkuhukka ja se on selvästi tummempi harmaa kuin Kerttu. Nyt se vähän näyttää siltä niin kuin siitä voisi tulla pitkäkarvaisempi kuin muista. Se jää vielä nähtäväksi tuleeko siitä ihan pitkäkarvainen, vai jääkö muiden, ainakin Kertun, turkki samanlaiseksi kuin Islan, jolla on jopa saksanpaimenkoiraksi aika lyhyt turkki.
Nyt kun kävin tänään pentuja katselemassa ja punnitsemassa, niiden paino oli noussut ihan hurjasti.
Painot: K: 2,4kg, P: 2,6kg ja Ph: 2,1kg. 27.12 kun kävin viimeksi kaikilla oli noin kilon verran vähemmän, hyvin syöneen näköisiä ovat :) Kuvia voisin laittaa huomenna, jos ehdin.
