tiistai 4. joulukuuta 2012
7 viikkoa täynnä ja koira on edelleen sutjakka ja ketterä!
maanantai 26. marraskuuta 2012
6 viikkoa, penturuoka maistuu
Koira on edelleen melkein rasitukseen asti pirteä. Ei pärjäisi vieläkään ilman pyörälenkkiä ja tosi mielellään se pyörän vierellä juokseekin, pitää hillitiä sitä, muuten se jopa vetäisi. Yritin korvata pyörälenkkiä 2 tunnin metsälenkillä, mutta koska itse kävelin, Isla ei saanut kulutettua tarpeeksi energiaa. Koskakohan tämä koira rauhoittuu mammalomalle? Islahan on kuitenkin täyttänyt viime viikolla 4 vuotta. :)
Nyt kun Isla ei saa enää tulla mukaan treeneihin olen ollut vain Falcon kanssa agilityssä ja tokossa. Se on viikko viikolta innostunut enemmän agilitystä, vaikei se ihan samalla maanisella tavalla siitä innostu kuin Isla. Se osaa tosi hyvin mennä kaikki kontaktit ja on muutenkin tosi varma koira, (kun on niin hidas että minä ehdin miettiäkin) mutta se saattaa välillä eksyä väärälle puolelle, vaikka kuinka näytän sille oikein. Se on nimittäin niin fokusoitunut siihen että kun kulkee vasemalla puolella, saa palkintoa. Sen keskittyminen saattaa kesken kaiken herpaantua ja sitten se rupee haistelemaan maassa jotain hajuja, sitten se taas muistaa mitä oli tekemässä ja tulee iloisesti mukaan. Se on kuitenkin niin ihanaa olla välillä rauhallisen koiran kanssa, joka ei nosta kierroksia ihan pilviin. Onhan se jo täyttänyt kuitenkin jo 5.
maanantai 19. marraskuuta 2012
5 viikkoa täynnä, pirteämpi koira
Jaha, se oli sitten kuvien vuoro taas, mutta nyt jopa näyttää siltä kuin vyötärö olisi tullut takaisin. Voihan se toki olla niinkin että viimeviikon kuva oli jotenkin huono, eikä kertonut totuutta. Vinosti ylhäältä katsottuna Isla vatsa kyllä näyttää isommalta kuin ennen. Ehkä sitten profiilikuvasta näkee että vatsaviiva on lähtenyt menemään enemmän rintakehän korkeudelle. Yritin tällä kertaa venyttää koiraa. Vyötärön ympärysmittaan oli tullut taas sentti, eli nyt aika reilu 57cm.
Islalla on nykyään paljon enemmän ruokahalua, ei kuitenkin ihan hirveästi. Kuitenkin tulee pieni epäily, että tämä olisi sittenkin vain valeraskautta. Nisät ovat suurentuneet, mutta sehän ei kerro puolesta ei vastaan. Se on piristynyt selvästi, vaikei lenkillä jaksa niin pitkiä matkoja kuin ennen. Sillä on suuri halu taas tehdä töitä. Tänään se juoksulenkin aikana lähinnä pyöri jaloissa, kun koko ajan katseli minun päälleni, "mitä me seuraavaksi tehdään", "anna jo se seuraava käsky". Islan tyypillinen kengurutyyli on tullut takaisin, se pomppii kuin kenguru ja käntyy ilmassa, kun se on iloinen. Lisäksi Islaa pissattaa enemmän kuin ennen, se ei jaksa pidättää niin kauan ja sitten kun se pääsee ulos niin pissaakin heti, en sanoisi kuitenkaan että se joisi paljon enemmän nyt.
Islalla on nykyään paljon enemmän ruokahalua, ei kuitenkin ihan hirveästi. Kuitenkin tulee pieni epäily, että tämä olisi sittenkin vain valeraskautta. Nisät ovat suurentuneet, mutta sehän ei kerro puolesta ei vastaan. Se on piristynyt selvästi, vaikei lenkillä jaksa niin pitkiä matkoja kuin ennen. Sillä on suuri halu taas tehdä töitä. Tänään se juoksulenkin aikana lähinnä pyöri jaloissa, kun koko ajan katseli minun päälleni, "mitä me seuraavaksi tehdään", "anna jo se seuraava käsky". Islan tyypillinen kengurutyyli on tullut takaisin, se pomppii kuin kenguru ja käntyy ilmassa, kun se on iloinen. Lisäksi Islaa pissattaa enemmän kuin ennen, se ei jaksa pidättää niin kauan ja sitten kun se pääsee ulos niin pissaakin heti, en sanoisi kuitenkaan että se joisi paljon enemmän nyt.
maanantai 12. marraskuuta 2012
3cm lisää vyötäröön
Mittasin Islan vyötärön kun se tuli takaisin astutusreissulta, koska ompelin sille takin. Jos se nyt tiineenä olisi, sen masukarvat tulee tippumaan kylmimpään aikaan vuodesta ja siksi sillä on nyt äidin vanhasta takista tehty lämpötakki, jossa on lahkeet ja kaikki. Islan vyötärö, kun se oli silloin kuulemma syönyt tosi hyvin viikon verran, oli 53cm. Tänä iltana mittasin uudestaan samasta kohdasta, hämmästyin kun huomasin että 3cm siihen olikin tullut lisää! En olisi uskonut että se olisi suurentunut, kun se ei ole viime aikoina syönyt niin hyvin, mutta toisaalta ei se ole laihtunutkaan niin että sen huomaisi.
Tässä uusimpia kuvia siitä nyt kun 4 viikkoa on takana astutuksesta. Yläkuvassa se seisoo kyllä enemmän kyyryssä kuin aikaisemmissa kuvissa, joten ei pidä antaa sen huijata, että vatsalinja olisi noin paljon laskenut.
Onhan se tuossa alemmassa kuvassa aika suora, vyötäröä ei oikein enää näy. Tänäänkin sen uusi mössöruoka maistui aivan loistavasti.
Resepti Islan nirsoiluruokaan on:
- Jahti ja Vahti Energy liotettuna
- lohiöljyä
- merilevää
- kasvissosetta
- naudanvatsalaukkua
- kuvalihaa
Tässä uusimpia kuvia siitä nyt kun 4 viikkoa on takana astutuksesta. Yläkuvassa se seisoo kyllä enemmän kyyryssä kuin aikaisemmissa kuvissa, joten ei pidä antaa sen huijata, että vatsalinja olisi noin paljon laskenut.
Resepti Islan nirsoiluruokaan on:
- Jahti ja Vahti Energy liotettuna
- lohiöljyä
- merilevää
- kasvissosetta
- naudanvatsalaukkua
- kuvalihaa
Nirsoilu jatkuu edelleen, vai onko sittenkin pahoinvointia?
Nyt on jo kulunut 4 viikkoa astutuksesta, mutta masua ei näy vielä, ei yhtään. Kuvia tulee illalla, eilen kun ei muistettu ollenkaan ottaa. Isla jatkaa samaan malliin kuin ennenkin, kova on väsy ja ruoka ei maistu. Omia nappuloita meni ennen astutusta noin litran verran vuorokaudessa, mutta ihan viime aikoina ehkä 2-3 dl. Se raukka katselemassa niitä, maistelee, nieleskelee, nieleskelee ja on sen näköinen että YÄK ja lähtee pois. Koko ruokatilanne on sille ihan selvästi yhtä kamppailua ja vastenmielinen. Herkut kyllä maistuisi ja se on aina tosi innoissaan lähdössä keittiöön, kun me tehdään ruokaa. Olen sitten sille yrittänyt sekoittaa vaikka mitä nappuloiden sekaan ja jonkin verran se on syönyt. Jäiset luut, kanankoivet ja maksapaloja menee helposti alas, muuten olisin epäillyt että sillä on ongelmia suussa, kun se syö nappuloita niin varovasti, ei haluaisi niitä pureskella ollenkaan. Eilen sitten kokeilin jotain uutta, liotin nappulat ja sekoitin kaikkea muuta mukaan, silloin maistui paremmalta. :)
Ei ole mikään yllätys ettei vatsaa näy kun suoletkin ovat niin tyhjät, uloskaan ei luonnollisesti tule niin paljon. Mutta niin kauan kun tuo vaikuttaa hyvinvoivalta muuten, en näe mitään syytä huoleen. Luin netistä että moni narttu on syömättä ihan kokonaan, ei sentään ole niin pitkälle täällä mennyt. Hyvin se edelleen juoksee pyörän vierellä, otetaan tietysti kaikki sen omaan tahtiin. Se ihan selvästi nauttii muutaman kilometrin pyörälenkeistä suurin piirtein joka toinen päivä. Se on ihan niin kuin ennen astutusta, rauhallinen sisällä, mutta kärsimätön ja innokas ulkona, sisällä vietetty aika on nyt vain pidempi ja se nukkuu enemmän. Sen koko olemuksesta huomaa kuinka paljon liikuntaa se kaipaa. Saa nähdä kuinka kauan se vielä kaipaa pyörälenkkejä. Joku oli kirjoittanut huskynarttujen tiineydestä että toiset haluavat mukaan juoksemaan jopa viimeiselle viikolle asti.
Ei ole mikään yllätys ettei vatsaa näy kun suoletkin ovat niin tyhjät, uloskaan ei luonnollisesti tule niin paljon. Mutta niin kauan kun tuo vaikuttaa hyvinvoivalta muuten, en näe mitään syytä huoleen. Luin netistä että moni narttu on syömättä ihan kokonaan, ei sentään ole niin pitkälle täällä mennyt. Hyvin se edelleen juoksee pyörän vierellä, otetaan tietysti kaikki sen omaan tahtiin. Se ihan selvästi nauttii muutaman kilometrin pyörälenkeistä suurin piirtein joka toinen päivä. Se on ihan niin kuin ennen astutusta, rauhallinen sisällä, mutta kärsimätön ja innokas ulkona, sisällä vietetty aika on nyt vain pidempi ja se nukkuu enemmän. Sen koko olemuksesta huomaa kuinka paljon liikuntaa se kaipaa. Saa nähdä kuinka kauan se vielä kaipaa pyörälenkkejä. Joku oli kirjoittanut huskynarttujen tiineydestä että toiset haluavat mukaan juoksemaan jopa viimeiselle viikolle asti.
maanantai 5. marraskuuta 2012
Uusia kuvia, taas viikko kulunut
Vähän hassun näköinen asento, en oikein onnistunut tänään saamaan sen seisomaan mitenkään järkevästi. Ei siitä mitään järkevää saa irti vielä, mutta onhan viikkoja vasta 3 nyt takana ensimmäisestä astutuksesta.
Ruokahalu on ollut erittäin huono nyt muutaman päivän, mutta mitään pahoinvointia ei ole havaittu. Se syö paljon vähemmän nyt kuin yleensä, mutta sillä on aina mennyt ruokahalu ylös ja alas. Hirveästi tekisi mieli hyvää, mutta oma ruoka ei maistu ollenkaan, vaikka siihen sekoittaa kaikennäköisiä barflisukkeita.
Tänään oli itsehillintä meidän treeniohjelmassamme. Oli vähän kuin esine-etsintä ja paikallaoloa samalla kerralla. Laitoin sen istumaan ja kävin itse kiertämässä alueen ja heitin lempilelun metsään. Sitten kutsuin sitä luokseni ja sieltä se sitten hyvällä katsekontaktilla sai vapauskäskyn lähteä lelua etsimään. En olisi ikinä uskonut että se noin hyvin pystyy istumaan hiljaa ja odottaa, koska jos sen laittaa kiinni puuhun se vinkuu ja huutaa koko ajan. Eli taidanpas ottaa kevythäkin mukaan kun aloitetaan agiharkat uudestaan, siinä se ehkä pysyy käskyllä.
Ruokahalu on ollut erittäin huono nyt muutaman päivän, mutta mitään pahoinvointia ei ole havaittu. Se syö paljon vähemmän nyt kuin yleensä, mutta sillä on aina mennyt ruokahalu ylös ja alas. Hirveästi tekisi mieli hyvää, mutta oma ruoka ei maistu ollenkaan, vaikka siihen sekoittaa kaikennäköisiä barflisukkeita.
Tänään oli itsehillintä meidän treeniohjelmassamme. Oli vähän kuin esine-etsintä ja paikallaoloa samalla kerralla. Laitoin sen istumaan ja kävin itse kiertämässä alueen ja heitin lempilelun metsään. Sitten kutsuin sitä luokseni ja sieltä se sitten hyvällä katsekontaktilla sai vapauskäskyn lähteä lelua etsimään. En olisi ikinä uskonut että se noin hyvin pystyy istumaan hiljaa ja odottaa, koska jos sen laittaa kiinni puuhun se vinkuu ja huutaa koko ajan. Eli taidanpas ottaa kevythäkin mukaan kun aloitetaan agiharkat uudestaan, siinä se ehkä pysyy käskyllä.
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
2 viikkoa astutuksesta
Nyt on kulunut kaksi viikkoa astutuksesta, Isla on ollut tosi väsynyt sisätiloissa ja nälkäinen. Ulkona en ole vielä huomannut niin paljon eroa, että se olisi mainitsemisen arvoista.
Nyt olisi pyrkimys ottaa uusia kuvia joka sunnuntai kun on uusi viikko täynnä, pääsee sitten vertailemaan, tapahtuuko mitään ollenkaan.
1 viikko astutuksesta:
2 viikkoa täynnä:
Nyt olisi pyrkimys ottaa uusia kuvia joka sunnuntai kun on uusi viikko täynnä, pääsee sitten vertailemaan, tapahtuuko mitään ollenkaan.
1 viikko astutuksesta:
2 viikkoa täynnä:
perjantai 19. lokakuuta 2012
Isla on tullut takaisin astutusreissulta
Viime viikon lauantaina vein Islan Seinäjoelle Anemoneniityn väelle. Sieltä sen matka jatkui sunnuntaina Kouvolaan Hautaloiden mukana.
Viime viikon torstaina mitattiin proget ensimmäisen kerran kun oli 10. päivä, mutta se oli vasta 0,6. Lauantaina 13. juoksupäivä progesteroni arvo oli noussut vasta 1,6:en. Isla tapasi tulevan sulhasen sunnuntaina, mutta ei vielä tapahtunut mitään, muuta kuin että Isla ihastui sulhaseen. Sulhasena toimi harmaa uros nimeltään Royal Coctail Quicksilver. Maanataina ja tiistaina (15. & 16. j.pv) sen sijaan tapahtui ja nyt toivotaan pieniä Isloja ja Vikejä joulukuun puolessa välissä.
Viime viikon torstaina mitattiin proget ensimmäisen kerran kun oli 10. päivä, mutta se oli vasta 0,6. Lauantaina 13. juoksupäivä progesteroni arvo oli noussut vasta 1,6:en. Isla tapasi tulevan sulhasen sunnuntaina, mutta ei vielä tapahtunut mitään, muuta kuin että Isla ihastui sulhaseen. Sulhasena toimi harmaa uros nimeltään Royal Coctail Quicksilver. Maanataina ja tiistaina (15. & 16. j.pv) sen sijaan tapahtui ja nyt toivotaan pieniä Isloja ja Vikejä joulukuun puolessa välissä.
tiistai 9. lokakuuta 2012
Juoksun tuska ja esineruutua
Islan ei nyt tee mieli harjoitella tottelevaisuutta, sillä on vaikeuksia keskittyä, mikä on minulle ihan vierasta. Ei tällaista ole edes ollut viime kerroina kun sillä on ollut juoksua. Nyt sen tekisi mieli tehdä jotain, muttei kuitenkaan halua kun tehdään, turhautuminen sitten tulee ulos vinkumisena. Ollaan sitten vain pyöräilty sen kanssa runsaasti, jotta se edes saisi purettua fyysisesti energiansa.
Tänään keksittiin sitten harjoitella vähän esineruutua ja sehän, jos jotain, kiinnosti! Hienosti etsi ja innolla meni edestakaisin, tosi nopeasti huomasi olla tallatun alueen sisällä. Välillä kun ei löytänyt se tuli katsomaan vähän ohjeita, mutta kun vain osoitin eteenpäin ja sanoin "missä" niin etsinnät jatkuivat. Tosi kiva huomata, kuinka se pystyy hyvin työskentelemään yksin, vaikka se välillä haluaa vähän tukeakin, eikä into loppunut vaikei heti löytänytkään mitään. Piilotin ensin sen lempilelua, seuraavaksi hanskat ja lopuksi avaimet. Kun se löysi jotain, muuta kuin omaa leluaan, se pysähtyi esineen eteen ja katsoi minua kohti, kun kehoitin sen nostamaan esinettä se toi sen minulle ja sai oman lelunsa palkkioksi. Jo toisen hanskan kohdalla se ymmärsi jutun juonen ja toi sen takaisin ja odotti jo selkeästi leluaan palkkioksi. Oman lelunsa se toi heti takaisin, ilman erillistä ohjetta.
Jälkeenpäin huomasi ihan selvästi että tämä uusi aktiviteetti väsytti sitä, joten nyt on varmasti tyytyväinen koira ja isäntä kotona, kun itse olen yövuorossa. :)
Tänään keksittiin sitten harjoitella vähän esineruutua ja sehän, jos jotain, kiinnosti! Hienosti etsi ja innolla meni edestakaisin, tosi nopeasti huomasi olla tallatun alueen sisällä. Välillä kun ei löytänyt se tuli katsomaan vähän ohjeita, mutta kun vain osoitin eteenpäin ja sanoin "missä" niin etsinnät jatkuivat. Tosi kiva huomata, kuinka se pystyy hyvin työskentelemään yksin, vaikka se välillä haluaa vähän tukeakin, eikä into loppunut vaikei heti löytänytkään mitään. Piilotin ensin sen lempilelua, seuraavaksi hanskat ja lopuksi avaimet. Kun se löysi jotain, muuta kuin omaa leluaan, se pysähtyi esineen eteen ja katsoi minua kohti, kun kehoitin sen nostamaan esinettä se toi sen minulle ja sai oman lelunsa palkkioksi. Jo toisen hanskan kohdalla se ymmärsi jutun juonen ja toi sen takaisin ja odotti jo selkeästi leluaan palkkioksi. Oman lelunsa se toi heti takaisin, ilman erillistä ohjetta.
Jälkeenpäin huomasi ihan selvästi että tämä uusi aktiviteetti väsytti sitä, joten nyt on varmasti tyytyväinen koira ja isäntä kotona, kun itse olen yövuorossa. :)
maanantai 1. lokakuuta 2012
Juoksu
On ollut vähän haasteellista tehdä yhteystyötä Islan kanssa jo kolme viikkoa, mutta aavistin mistä kenkä puristi, juoksu alkoi. Olisi tarkoitus nyt miettiä astutusta, tarkemmin ei vielä tiedä uroksesta, mutta pari suosikkia löytyy.
torstai 13. syyskuuta 2012
Islan tee se itse harkat
Eilen meidän agiharkat peruuntuivat vähäisen osallistujamäärän vuoksi, mutta eihän se meitä hidastanut. Ollaan nyt siirrytty hallikaudelle, joten esteet ovat jo valmiiksi radalla, ei tarvitse yksin harjoitellessa raahata niitä kovinkaan paljon. Yksin harjoitellessa saa harjoitella niin kauan kuin haluaa tiettyä kohtaa, meidän tapauksessa kontaktit ja lähtöjä, ilman että tuhlaa kenenkään muun aikaa. Niinpä hiottiin ylös- ja alaskontakteja, keppejä, startissa pysyminen ja vaihtelun vuoksi myös tokoa.
Hallissa oli valmiina hyppyrata, jossa oli jo numerot ja siitä aloitettiin meidän treenejä. Onhan se selvästi parasta olla ohjatulla tunnilla, vielä tässä vaiheessa, kun olen niin epävarma, mutta yksinharjoittelu kyllä myös saa paljon palikoita paikoilleen, kun pitää ihan itse miettiä miten saisi tietyn kohdan toimimaan. Pari kierroksen jälkeen, korjauksineen, Isla oli jo selvästi helpompi ohjata. Isla kun on niin räjähtävän energinen alussa, ettei meinaa oikein ehtiä tehdä kunnolla töitä.
Startissa pysyminen sujui kun vaihdoin tiukan "maaahan - odota!"-käskyt iloiseen "maahan - hyvää". Voiko se oikeasti olla näin helppoa? Jos tämä on se ratkaisu, niin sehän vaan kertoo että Islalla on ollut epävarma olo ja on sen takia tehnyt varaslähdön. Toisaalta pysyyhän se tokoharjoittelun yhteydessä tosi hyvin paikallaan ja siellä en ole koskaan sanonut tiukasti. Onnistumisen myötä saatiin tietty paremmin vahvistettua että se tekee oikein ja se edelleen ruokkii sen pysymistä.
Kun kerran oltiin paikan päällä ja Isla oli täynnä tekemisenintoa käytin aikaa hyväksi ja harjoiteltiin vähän tokoakin. Hyppyeste meni heti oikein, ilman mitään apua, mutta ei vielä harjoiteltu että pitää jäädä seisomaan, tyydyin siihen että se hyppää pelkällä äänikäskyllä.
Edellinen omistaja on muistaakseni tehnyt vähän noudon alkeita ja sen kyllä huomasi, Isla tiesi melkein heti miten noutokapulaa pitäisi suussa pitää ja luovuttaa. Yhdistin siihen myös eteentulemisen ja istumisen, hyvin sujui. Hetken päästä vaadin siltä myös kapulan nostamista maasta, sekä kapulan pitäminen suussa niin kauan että otan sen siltä. Pikkuisen se maisteli kapulaa, joten otin sen siltä vasta kun se piti sitä rauhallisesti ja palkkasin. Nämä asiat menivät sen verran nopeasti että epäillen että ovat sille tuttuja. Nostin edelleen vähän rimaa ja hain metallisen kapulan. Se oli vähän yökyttäävä, mutta jo muutamassa minuutissa se ymmärsi että se on sama asia.
Eilen ja toissa päivänä harjoiteltiin nopeampaa maahanmenoa, pysähtymistä tänne-käskyn yhteydessä, asennonvaihtoja: istu - maahan - seiso, oikeassa kohdassa seuraamista ja sivulletulon yhteydessä suoraa istumista. Eli nyt alkaa kaikki ALOon vaadittavat komponentit olla läpikäytynä, pitää vain hiota vähän vielä ja yhdistää, niin eiköhän kohta päästä epiksiin harjoittelemaan. Islan kärsivällisyys riittää hyvin jo pidempään seuraamiseen ilman palkkaa. Se on kiva harjoitella koiran kanssa joka jaksaa ilman pitkästymistä. Nyt on myös saatu katsekontakti kohdalle, alussa Isla seurasi vähän tylsistyneen näköisenä ilman katsekontaktia. Alussa se myös jäi vähän jälkeen välillä, kun se nyt on enemminkin tiellä kun se niin kovasti yrittää. Paljon vasemmalle kääntymistä ja hidastelua auttaa siihen ongelmaan.
Hallissa oli valmiina hyppyrata, jossa oli jo numerot ja siitä aloitettiin meidän treenejä. Onhan se selvästi parasta olla ohjatulla tunnilla, vielä tässä vaiheessa, kun olen niin epävarma, mutta yksinharjoittelu kyllä myös saa paljon palikoita paikoilleen, kun pitää ihan itse miettiä miten saisi tietyn kohdan toimimaan. Pari kierroksen jälkeen, korjauksineen, Isla oli jo selvästi helpompi ohjata. Isla kun on niin räjähtävän energinen alussa, ettei meinaa oikein ehtiä tehdä kunnolla töitä.
Startissa pysyminen sujui kun vaihdoin tiukan "maaahan - odota!"-käskyt iloiseen "maahan - hyvää". Voiko se oikeasti olla näin helppoa? Jos tämä on se ratkaisu, niin sehän vaan kertoo että Islalla on ollut epävarma olo ja on sen takia tehnyt varaslähdön. Toisaalta pysyyhän se tokoharjoittelun yhteydessä tosi hyvin paikallaan ja siellä en ole koskaan sanonut tiukasti. Onnistumisen myötä saatiin tietty paremmin vahvistettua että se tekee oikein ja se edelleen ruokkii sen pysymistä.
Kun kerran oltiin paikan päällä ja Isla oli täynnä tekemisenintoa käytin aikaa hyväksi ja harjoiteltiin vähän tokoakin. Hyppyeste meni heti oikein, ilman mitään apua, mutta ei vielä harjoiteltu että pitää jäädä seisomaan, tyydyin siihen että se hyppää pelkällä äänikäskyllä.
Edellinen omistaja on muistaakseni tehnyt vähän noudon alkeita ja sen kyllä huomasi, Isla tiesi melkein heti miten noutokapulaa pitäisi suussa pitää ja luovuttaa. Yhdistin siihen myös eteentulemisen ja istumisen, hyvin sujui. Hetken päästä vaadin siltä myös kapulan nostamista maasta, sekä kapulan pitäminen suussa niin kauan että otan sen siltä. Pikkuisen se maisteli kapulaa, joten otin sen siltä vasta kun se piti sitä rauhallisesti ja palkkasin. Nämä asiat menivät sen verran nopeasti että epäillen että ovat sille tuttuja. Nostin edelleen vähän rimaa ja hain metallisen kapulan. Se oli vähän yökyttäävä, mutta jo muutamassa minuutissa se ymmärsi että se on sama asia.
Eilen ja toissa päivänä harjoiteltiin nopeampaa maahanmenoa, pysähtymistä tänne-käskyn yhteydessä, asennonvaihtoja: istu - maahan - seiso, oikeassa kohdassa seuraamista ja sivulletulon yhteydessä suoraa istumista. Eli nyt alkaa kaikki ALOon vaadittavat komponentit olla läpikäytynä, pitää vain hiota vähän vielä ja yhdistää, niin eiköhän kohta päästä epiksiin harjoittelemaan. Islan kärsivällisyys riittää hyvin jo pidempään seuraamiseen ilman palkkaa. Se on kiva harjoitella koiran kanssa joka jaksaa ilman pitkästymistä. Nyt on myös saatu katsekontakti kohdalle, alussa Isla seurasi vähän tylsistyneen näköisenä ilman katsekontaktia. Alussa se myös jäi vähän jälkeen välillä, kun se nyt on enemminkin tiellä kun se niin kovasti yrittää. Paljon vasemmalle kääntymistä ja hidastelua auttaa siihen ongelmaan.
perjantai 7. syyskuuta 2012
Epävirallisia kisoja takana
Keskiviikkona käytiin Falcon kanssa epävirallisissa tokokisoissa ja eilen torstaina molemmat koirat osallistuivat epävirallisiin agikisoihin.
Tokottelu meni aika hyvin, vaikken saanut Falcoa hyppäämään, se ei muistanut sitä ollenkaan. Seuraaminen saisi olla innokkaampi ja keskittyneempi, mutta me ei olla oikein viime aikoina sitä edes tarpeeksi harjoiteltu. Lopputulos oli kuitenkin 162,5p ja ykköstulos mölliluokassa. Hieno pokaali ja rusetti saatiin saaliiksemme.
Agility meni sitten aika vaihtelevasti. Falcoa kiinnosti kaikennäköistä muutakin, ei se oikein sielläkään osaa keskittyä. Rimojen alta menee välillä, koska onhan se helpompaa kuin ylittää. Noh, ryhmään mennään nyt syksyllä, joten saa vähän taas palauttaa muistiin mikä tuo agility nyt olikaan.
Islan tavallinen rata meni ihan häsläämiseksi, se oli niin täynnä intoa ettei se osannut yhtään, hylsy tuli kylläkin minun muistin takia. Yritin ohjata kepeille, vaikka piti mennä putkeen. Isla meni putkeen, mutta väärästä päästä. Sen jälkeenkin tuli toinen hylsy kun se innoissaan lähti putkeen toisessa paikassa. Oli myös nopeusrata, josta veimme maxiluokan voiton kotiin. Siinä ei ollut kuin hyppyjä ja putkia, rata oli hyvin looginen, joten oli helppo ohjata. Siinäkin tuli minulle virhe, huomasin yhtäkkiä että olin väärällä puolella, olin unohtanut yhden valssin, mutta onneksi saatiin virhe korjattua, mutta varmasti se maksoi vähän aikaa. Kyllä oma kokemattomuuteni loistaa niin hienosti läpi, kun vähänkään vaaditaan, mutta sitä vartenhan me treenataankin. Iso ja nopea koira vaatii aikalailla ohjaajaltaan että hän tietää mitä tekee ja osaa ajoissa kertoa sen koiralle.
Ensimmäisen radan jälkeen tehtiin paljon tokoliikkeitä, jotta Isla saisi purettua vähän energiaa ja osaisi paremmin tehdä yhteistyötä. Yrittäähän se aina parhaansa, mutta kun agility innostaa sitä niin paljon, niin se yliyrittää ja siitä ei hyvää tule. Paikallaoloa istuminen, makaaminen ja seisominen, aivan hiljaa ja keskittyneesti, ohikulkevat koirat ja muutenkin kaikki ympärillä tapahtuvat asiat ovat täysin yhdentekeviä sille, se ei niihin tuhlaa huomioita. Aika hämmästyttävä kuinka noin vilkas koira, joka muuten huomaa kaiken, pystyy sulkemaan koko muun maailman pois, kun se tekee töitä. Islan kanssa onkin tosi palkitsevaa treenata.
Isla on taas alkanut haistelemaan kaikkia koiranjälkiä lenkillä, joten olisiko taas juoksu tulossa, se olisi jo kolmas tänä vuonna, houh!
Tokottelu meni aika hyvin, vaikken saanut Falcoa hyppäämään, se ei muistanut sitä ollenkaan. Seuraaminen saisi olla innokkaampi ja keskittyneempi, mutta me ei olla oikein viime aikoina sitä edes tarpeeksi harjoiteltu. Lopputulos oli kuitenkin 162,5p ja ykköstulos mölliluokassa. Hieno pokaali ja rusetti saatiin saaliiksemme.
Agility meni sitten aika vaihtelevasti. Falcoa kiinnosti kaikennäköistä muutakin, ei se oikein sielläkään osaa keskittyä. Rimojen alta menee välillä, koska onhan se helpompaa kuin ylittää. Noh, ryhmään mennään nyt syksyllä, joten saa vähän taas palauttaa muistiin mikä tuo agility nyt olikaan.
Islan tavallinen rata meni ihan häsläämiseksi, se oli niin täynnä intoa ettei se osannut yhtään, hylsy tuli kylläkin minun muistin takia. Yritin ohjata kepeille, vaikka piti mennä putkeen. Isla meni putkeen, mutta väärästä päästä. Sen jälkeenkin tuli toinen hylsy kun se innoissaan lähti putkeen toisessa paikassa. Oli myös nopeusrata, josta veimme maxiluokan voiton kotiin. Siinä ei ollut kuin hyppyjä ja putkia, rata oli hyvin looginen, joten oli helppo ohjata. Siinäkin tuli minulle virhe, huomasin yhtäkkiä että olin väärällä puolella, olin unohtanut yhden valssin, mutta onneksi saatiin virhe korjattua, mutta varmasti se maksoi vähän aikaa. Kyllä oma kokemattomuuteni loistaa niin hienosti läpi, kun vähänkään vaaditaan, mutta sitä vartenhan me treenataankin. Iso ja nopea koira vaatii aikalailla ohjaajaltaan että hän tietää mitä tekee ja osaa ajoissa kertoa sen koiralle.
Ensimmäisen radan jälkeen tehtiin paljon tokoliikkeitä, jotta Isla saisi purettua vähän energiaa ja osaisi paremmin tehdä yhteistyötä. Yrittäähän se aina parhaansa, mutta kun agility innostaa sitä niin paljon, niin se yliyrittää ja siitä ei hyvää tule. Paikallaoloa istuminen, makaaminen ja seisominen, aivan hiljaa ja keskittyneesti, ohikulkevat koirat ja muutenkin kaikki ympärillä tapahtuvat asiat ovat täysin yhdentekeviä sille, se ei niihin tuhlaa huomioita. Aika hämmästyttävä kuinka noin vilkas koira, joka muuten huomaa kaiken, pystyy sulkemaan koko muun maailman pois, kun se tekee töitä. Islan kanssa onkin tosi palkitsevaa treenata.
Isla on taas alkanut haistelemaan kaikkia koiranjälkiä lenkillä, joten olisiko taas juoksu tulossa, se olisi jo kolmas tänä vuonna, houh!
keskiviikko 29. elokuuta 2012
Jes, nyt se ihan oikeasti hallitsee kepit!
On vähän vierähtänyt sitten viime päivityksiä. Oltiin kesälomaa viettämässä Lapissa, lehmien ja lampaiden ympäröimänä. Lampaat pelkäsivät Islaa, joten ne herättivät enemmän saalisviettiä kuin paimenviettiä. Lehmät olivat taas Islan mielestä liian pelottavia otuksia :D
Nyt kun on syksy ollaan taas päästy vauhtiin agilityn kanssa ja hyvin menee eteenpäin. Varsinkin tänään tuli ensimmäistä kertaa semmoinen olo että nyt voisi mennä epiksiin treenaamaan. Kontaktit ja kepit ovat olleet vähän haasteellisia, mutta niihin löytyi sama, helppo ratkaisu. Jos minä jään vähän jälkeen ja Isla saa rauhassa tehdä aloitteen kontakteissa ja keppien kanssa se suorittaa ne hyvin, muuten sille tulee kiire ja sitten se vain häslää.
Jos minä menen keppien vasemmalla puolella Isla on tähän asti ollut aika hukassa, mutta jos menen oikealla puolella se suorittaa niitä tosi hyvin (ja nopeasti!!). Ihan selkeästi se on siis vain ollut pikkuinen juttu, jota se ei ole käsittänyt. Nyt ollaan harjoiteltu ja jos se itse saa etsiä ensimmäisen kepin ilman hoppua ja minä sanon kep-kep-kep, joka toisen kepin kohdalla se onnistuu, toiselta puolelta se osaa ilman kep-kep-kep kannustamista.
Ainut haaste mikä meillä edelleen on, on odottaminen alussa, se ei yksinkertaisesti pysty siihen! Se on tietty harjoituksen alla, mutta se on niin turhauttava, vaikka tekisin mitä, niin se ei pysy siellä. Treeneissä käytän "kuollutta aikaa" hyväkseni ja harjoittelen vähän tottelevaisuutta, silloin se kyllä pysyy paikoillaan vaikka itse hypin, juoksen, spurttaan, heilun jne, mutta HETI jos vahingossa menen agilityesteen toiselle puolelle se tulee kohti, argh!
Ilmoitin minut ja Falcon epäviralliseen toko-kilpailuun, mölliluokkaan. Nyt pitää vain joku päivä mennä kentälle harjoittelemaan estettä, sitä se ei ole vielä edes nähnyt. Onneksi se on harjoitellut agia, niin se edes tietää mitä esteen kanssa tekisi, eikä se haittaa vaikka se menisi nollalle, pääasia on että päästään kisaamaan epävirallisesti, kun minua varmaan jännittää ihan hirveästi. Mutta koska se on BC ja sillä on paljon taustatietoja ja nykyään on niin rauhallinen ja keskittynyt tekemiseen, niin minulla on vahva luottamus siihen että se oppii sen muutamalla kerralla. Oppihan se metallikapulan noudonkin puolessa tunnissa, vaikken ole sitä koskaan saanut ennen noutamaan puukapulaakaan, se vain heitteli ja pureskeli sitä miten sattui, lopuksi se ei edes suostunut katsomaan koko puukapulaa kohti. Metallikapula oli sitten tosi yökyttäävä, se sylki sen heti pihalle. Mutta 10min päästä se otti sen suuhun vähäksi aikaa, sitten sain ajan pidennettyä ja lopuksi se toi sen minulle kun peruutin. :)
Nyt kun on syksy ollaan taas päästy vauhtiin agilityn kanssa ja hyvin menee eteenpäin. Varsinkin tänään tuli ensimmäistä kertaa semmoinen olo että nyt voisi mennä epiksiin treenaamaan. Kontaktit ja kepit ovat olleet vähän haasteellisia, mutta niihin löytyi sama, helppo ratkaisu. Jos minä jään vähän jälkeen ja Isla saa rauhassa tehdä aloitteen kontakteissa ja keppien kanssa se suorittaa ne hyvin, muuten sille tulee kiire ja sitten se vain häslää.
Jos minä menen keppien vasemmalla puolella Isla on tähän asti ollut aika hukassa, mutta jos menen oikealla puolella se suorittaa niitä tosi hyvin (ja nopeasti!!). Ihan selkeästi se on siis vain ollut pikkuinen juttu, jota se ei ole käsittänyt. Nyt ollaan harjoiteltu ja jos se itse saa etsiä ensimmäisen kepin ilman hoppua ja minä sanon kep-kep-kep, joka toisen kepin kohdalla se onnistuu, toiselta puolelta se osaa ilman kep-kep-kep kannustamista.
Ainut haaste mikä meillä edelleen on, on odottaminen alussa, se ei yksinkertaisesti pysty siihen! Se on tietty harjoituksen alla, mutta se on niin turhauttava, vaikka tekisin mitä, niin se ei pysy siellä. Treeneissä käytän "kuollutta aikaa" hyväkseni ja harjoittelen vähän tottelevaisuutta, silloin se kyllä pysyy paikoillaan vaikka itse hypin, juoksen, spurttaan, heilun jne, mutta HETI jos vahingossa menen agilityesteen toiselle puolelle se tulee kohti, argh!
Ilmoitin minut ja Falcon epäviralliseen toko-kilpailuun, mölliluokkaan. Nyt pitää vain joku päivä mennä kentälle harjoittelemaan estettä, sitä se ei ole vielä edes nähnyt. Onneksi se on harjoitellut agia, niin se edes tietää mitä esteen kanssa tekisi, eikä se haittaa vaikka se menisi nollalle, pääasia on että päästään kisaamaan epävirallisesti, kun minua varmaan jännittää ihan hirveästi. Mutta koska se on BC ja sillä on paljon taustatietoja ja nykyään on niin rauhallinen ja keskittynyt tekemiseen, niin minulla on vahva luottamus siihen että se oppii sen muutamalla kerralla. Oppihan se metallikapulan noudonkin puolessa tunnissa, vaikken ole sitä koskaan saanut ennen noutamaan puukapulaakaan, se vain heitteli ja pureskeli sitä miten sattui, lopuksi se ei edes suostunut katsomaan koko puukapulaa kohti. Metallikapula oli sitten tosi yökyttäävä, se sylki sen heti pihalle. Mutta 10min päästä se otti sen suuhun vähäksi aikaa, sitten sain ajan pidennettyä ja lopuksi se toi sen minulle kun peruutin. :)
perjantai 27. heinäkuuta 2012
Falco, kuuro, mutta tottelevainen
Toinen iso ongelma Falcon kanssa, paitsi sen itsenäisyys, on sen kuurous. Se on BEAR-testattu ja
todettu lähestulkoon kuuroksi, käytännössä täysin kuuro. Huomasimme jo
ihan alussa että se oli täysin hukassa äänten suunnan kanssa, piti aina
heilutella käsiä, että täällä ollaan. Todennäköisesti se on siis ollut
täysin kuuro toisella korvalla ihan syntymästä asti.
Toisen korvan kuulo heikkeni selvästi 1-1,5 vuoden iässä. Luulin sitä ensiksi murrosiäksi ja tavalliseksi itsepäisyydeksi. Sen isä on nimittäin myös hyvin itsenäinen bordercollieksi. Aluksi se arveli aika paljon ja luki huulista ja kehonkielestä, mitä siltä odotin, mutta lopuksi minun oli uskottava että sen kuulossa oli oikeastikin jotain vikaa.
Muistan hyvin kun rupesin asennoitumaan siihen, että se ei ollut minun eikä senkään vika, ettei meidän yhteistyö sujunut ja rupesin käyttämään käsimerkkejä, oli kuin valot olisi syttynyt! Yhtäkkiä minulla oli koira joka halusi tehdä töitä ja teki mitä siltä odotin. Kun minä en turhautunut, Falcokin halusi enemmän ja sai tietysti enemmän kiitosta.
Nykyään se on jo tottelevainen koira. Se osaa lähes 30 merkkiä, eli varmaan enemmän käskyjä kuin keskiverto koira.
Sen kanssa olen harrastanut agilityä, tokoa, koiratanssia - temppujen opettelua, vähän jälkiä ja vähän hakua. Nyt sillä on ollut pitkä tauko, koska sen motivaatio on ollut aika huono, mutta syksyllä yritän taas päästä johonkin ryhmään mukaan sen kanssa.
Monesti kun ihmisille kertoo että se on kuuro, he sanovat: "voi raukka", mutta Falco ei ole mikään raukka vain sen takia! Sen mielestä on ihan turha kuulla kaikkia, se on iloinen ja pirteä. Se ei onneksi ole kovinkaan herkkä odottamattomille jutuille. Tavallinen koirahan kuulee jos joku on tulossa takana, mutta Falco ottaa sen tiedon vastaan siinä vaiheessa kun se on jo rinnalla ja hyvin lähellä. Hyvin harvoin se säikähtää kovasti, edes silloin kun herätetään kesken unia.
Suurin haaste tässä kuuroudessa taitaa olla kun se ei näe käskyjä, esim. luoksetuloa ja kaukokäskyjä, kun Falco on selin minua kohtaan. Miten yleensä saadaan koira takaisin kun se on irti? Muitten koirien kanssa olen tottunut huutamaan tai viheltämään ja ne tulevat heti, mutta Falcon kanssa minä juoksen sen perässä. :) Onneksi se ei yhtään käytä tätä hyväkseen, vaan tottelee, kunhan se näkee että käsken.
Toisen korvan kuulo heikkeni selvästi 1-1,5 vuoden iässä. Luulin sitä ensiksi murrosiäksi ja tavalliseksi itsepäisyydeksi. Sen isä on nimittäin myös hyvin itsenäinen bordercollieksi. Aluksi se arveli aika paljon ja luki huulista ja kehonkielestä, mitä siltä odotin, mutta lopuksi minun oli uskottava että sen kuulossa oli oikeastikin jotain vikaa.
Muistan hyvin kun rupesin asennoitumaan siihen, että se ei ollut minun eikä senkään vika, ettei meidän yhteistyö sujunut ja rupesin käyttämään käsimerkkejä, oli kuin valot olisi syttynyt! Yhtäkkiä minulla oli koira joka halusi tehdä töitä ja teki mitä siltä odotin. Kun minä en turhautunut, Falcokin halusi enemmän ja sai tietysti enemmän kiitosta.
Nykyään se on jo tottelevainen koira. Se osaa lähes 30 merkkiä, eli varmaan enemmän käskyjä kuin keskiverto koira.
Sen kanssa olen harrastanut agilityä, tokoa, koiratanssia - temppujen opettelua, vähän jälkiä ja vähän hakua. Nyt sillä on ollut pitkä tauko, koska sen motivaatio on ollut aika huono, mutta syksyllä yritän taas päästä johonkin ryhmään mukaan sen kanssa.
Monesti kun ihmisille kertoo että se on kuuro, he sanovat: "voi raukka", mutta Falco ei ole mikään raukka vain sen takia! Sen mielestä on ihan turha kuulla kaikkia, se on iloinen ja pirteä. Se ei onneksi ole kovinkaan herkkä odottamattomille jutuille. Tavallinen koirahan kuulee jos joku on tulossa takana, mutta Falco ottaa sen tiedon vastaan siinä vaiheessa kun se on jo rinnalla ja hyvin lähellä. Hyvin harvoin se säikähtää kovasti, edes silloin kun herätetään kesken unia.
Suurin haaste tässä kuuroudessa taitaa olla kun se ei näe käskyjä, esim. luoksetuloa ja kaukokäskyjä, kun Falco on selin minua kohtaan. Miten yleensä saadaan koira takaisin kun se on irti? Muitten koirien kanssa olen tottunut huutamaan tai viheltämään ja ne tulevat heti, mutta Falcon kanssa minä juoksen sen perässä. :) Onneksi se ei yhtään käytä tätä hyväkseen, vaan tottelee, kunhan se näkee että käsken.
Isla ja agility
Islan päälaji on agility ja se sopii sille kuin nenä päähän. Heti alkuun se on hyvin nopea, kiihkeä reaktioissaan ja notkea. Lisäksi se irtaantuu, mutta on hyvin, hyvin herkkä ohjaukselle ja osaa keskittyä 100%-sti olennaiseen. Vaikka se muuten on aika vilkas, eli reagoi herkästi erilaisiin ärsykkeisiin, se ei agiradalla huomaa mitään muuta kuin esteitä ja minua. Se kestää hyvin toistoja, ei väsy, ei kyllästy. Nämä loistavat agilitykoiran ominaisuudet korvaa sen minkä siltä puuttuu, kun joutuu odottamaan. Se ei onneksi hauku, mutta vinkuu ja ulisee.
Edesmennyt saksanpaimenkoirani Essi oli hyvin tottelevainen ja herkkä ohjaukselle, mutta siltä puuttui "the Go". Seuraava koira josta yritin tehdä agilitykoira itselleni on BC Falco. Siltä ei vauhtia tai intoa loppunut kovinkaan äkkiä, mutta se on turhaan itsenäinen. Kastroinnin jälkeen yritin hetken jos se olisi osannut unohtaa hajut kun se tekee töitä, mutta ei. Sen mielestä ei voi ikinä olla niin kiire seuraavalle esteelle, etteikö ehtisi nostaa nopeasti jalkaa, jos tulee mielenkiintoinen haju, houh. Nyt sillä on ollut pari vuoden tauko ja nyt se vaikuttaa enemmän motivoituneelta tehdä täysillä töitä. Falcon suurin ongelma on aina ollut sen suuri häiriöherkkyys. Vaikka se on nyt leikkauksen myötä rauhoittunut selvästi, se edelleen unohtelee turhaan helposti, mitä on tekemässä.
Näiden kahden koiran jälkeen osaan todellakin arvostaa Islan hyviä ominaisuuksia agilityssä. Sitä ei tarvitse sen kummemmin motivoida agiin, sille riittää lelu välillä ja sitten esteet itsessään. Odottaminen startissa on osio, joka tekee minusta harmaatukkainen, mutta se on työn alla. Kontaktit ovat myös olleet hiukan haastavia, mutta alkaa sujumaan jotenkuten nyt.
Keskiviikkona meillä oli taas treenit ja minusta tuntuu että kohta - kohta, olisin valmis lähtemään sen kanssa virallisiin kisoihin. Isla on kilpaillut, vähän kokeilumielessä, edellisen omistajan kanssa. Se ei todellakaan ole koirasta kiinni, kun me ei olla vielä kilpailtu, olen itse liian epävarma oman ohjauksen suhteen. Minulla on ollut tavoite että kun Isla osaa mennä keppejä molemmilta puolilta, silloin ilmoittaudutaan virallisiin kisoihin. Viime viikon treeneissä se yhtäkkiä osasi, joten nyt haluan vielä varmistaa että se muistaa, sitten minun on pakko uskaltaa :)
Edesmennyt saksanpaimenkoirani Essi oli hyvin tottelevainen ja herkkä ohjaukselle, mutta siltä puuttui "the Go". Seuraava koira josta yritin tehdä agilitykoira itselleni on BC Falco. Siltä ei vauhtia tai intoa loppunut kovinkaan äkkiä, mutta se on turhaan itsenäinen. Kastroinnin jälkeen yritin hetken jos se olisi osannut unohtaa hajut kun se tekee töitä, mutta ei. Sen mielestä ei voi ikinä olla niin kiire seuraavalle esteelle, etteikö ehtisi nostaa nopeasti jalkaa, jos tulee mielenkiintoinen haju, houh. Nyt sillä on ollut pari vuoden tauko ja nyt se vaikuttaa enemmän motivoituneelta tehdä täysillä töitä. Falcon suurin ongelma on aina ollut sen suuri häiriöherkkyys. Vaikka se on nyt leikkauksen myötä rauhoittunut selvästi, se edelleen unohtelee turhaan helposti, mitä on tekemässä.
Näiden kahden koiran jälkeen osaan todellakin arvostaa Islan hyviä ominaisuuksia agilityssä. Sitä ei tarvitse sen kummemmin motivoida agiin, sille riittää lelu välillä ja sitten esteet itsessään. Odottaminen startissa on osio, joka tekee minusta harmaatukkainen, mutta se on työn alla. Kontaktit ovat myös olleet hiukan haastavia, mutta alkaa sujumaan jotenkuten nyt.
Keskiviikkona meillä oli taas treenit ja minusta tuntuu että kohta - kohta, olisin valmis lähtemään sen kanssa virallisiin kisoihin. Isla on kilpaillut, vähän kokeilumielessä, edellisen omistajan kanssa. Se ei todellakaan ole koirasta kiinni, kun me ei olla vielä kilpailtu, olen itse liian epävarma oman ohjauksen suhteen. Minulla on ollut tavoite että kun Isla osaa mennä keppejä molemmilta puolilta, silloin ilmoittaudutaan virallisiin kisoihin. Viime viikon treeneissä se yhtäkkiä osasi, joten nyt haluan vielä varmistaa että se muistaa, sitten minun on pakko uskaltaa :)
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
MH-luonnekuvaus
15.07. eli viime sunnuntaina kävin Islan kanssa SPL-merenkurkun järjestämässä mh-luonnekuvauksessa. Myöhemmin yritän saada nettiin jonkinlainen videopätkä tästä testistä. Noin yleisesti ei tullut muita yllätyksiä kuin että Isla ei lähtenyt viehen perään, eikä se mennyt katsomaan itsenäisesti kuka se hämärä mies oli, joka niin kovasti kutsui sitä metsässä.
Koko testin voi katsella tästä
1. Kuvaus alkaa kontaktilla.
Tervehtiminen, äänellä ja kättelemällä. Yhteistyötä kuvataan, kun testinohjaaja ottaa koiran taluttimen ja kulkee koiran kanssa 10 metrin päähän ja takaisin.
Käsittely, testinohjaaja koskettaa koiraa käsin päästä varpaisiin ja tarkistaa lopuksi hampaat.
1a Tervehtiminen: 4 (Ottaa itse kontaktia tai) vastaa siihen
1b Yhteistyö: 3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut testiohjaajasta (TO)
1c Käsittely: 3 Hyväksyy käsittelyn
TO:n kommentti: On sosiaalinen, mutta ei ylitsepursuva, se kestää sen hyvin, mutta itse on vähän välinpitämätön, vieraita kohtaan.
2. Leikki 1.
Leikkiesineenä vahva 50 cm pitkä ja 5cm paksu esine, jossa solmu molemmissa päissä. Koira on vapaana. Leikkihalu, testinohjaaja ja koiranohjaaja heittelevät esinettä toisilleen. Tarttuminen, tarttuuko koira esineeseen ja kuinka innokkaasti. Puruote ja taistelutahto, testinohjaaja leikkii koiran kanssa.
2a Leikkihalu: 4 Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
2b Tarttuminen: 5 Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista
2c Puruote ja taisteluhalu: 4 Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan kunnes TO irrottaa
TO: On hyvä puruote. Ei vaihda otettaan edes passiivisen osion aikana. Hyvä puruote on suoraan perinöllinen.
Oma kommentti: Ei irrtoittanut vaikka TO kumartui sitä kohti ja oli aivan paikallaan (uhkasi sitä). Ei yritä tappaa, pitää vain kunnolla kiinni.
3. Takaa‐ajo ja tarttuminen
Kuvaa koiran halua ajaa takaa liikkuvaa esinettä ja tarttua siihen.
Saalista vedetään naruista siksakkia 8‐10 limittäin asetetun rullan ympäri.
Koira lasketaan irti viidennen rullan kohdalla.
3a Takaa-ajo 1. kerta: 1 Ei aloita
3b Tarttuminen 1. kerta: 1 Ei tartu
3a Takaa-ajo 1. kerta: 1 Ei aloita
3b Tarttuminen 1. kerta: 1 Ei tartu
Oma kommentti: Ei ollut tarpeeksi kiinnostava viehe. Kyllä juoksee kaikennäköisten pikkuotusten perässä, eli saalisvietti on melko voimakas. Ei moni muukaan koira kiinnostunut, vaikka siviilissä kyllä kinnostuu saaliista, oli ilmeisesti aika huono viehe.
4. Aktiviteettitaso
Tarkoitus kuvata koiran reaktioita, jossa odotettu toiminta jääkin tapahtumatta.
Koiranohjaaja seisoo, koira on hihnassa. Odotetaan 3 minuuttia. Tarkkaillaan koiraa kuinka aktiivinen tai rauhaton se on.
4. Aktiviteettitaso: 4 Tarkkailevainen, (toiminnot tai) rauhattomuus lisääntyy vähitellen
TO: Kävelee koko ajan ja rupee vinkumaan. Sisäinen rauhattomuus rupee näkymään, kun mitään ei tapahdu.
Omia mietteitä: Kärsimätönhän se on, mutta onneksi se kuitenkin sisätiloissa pystyy hyvinkin rauhoittumaan nopeasti.
5. Etäleikki
Kuvataan koiran kykyä yhteistyöhön vieraan henkilön kanssa pienen välimatkan päässä ohjaajasta. Avustaja, jolla on polvipituinen, hupullinen ympäristöstä selvästi erottuva värillinen (ei keltainen tai oranssi) viitta, on piilossa ja aloittaa toiminnan neljällä lyhyellä koputuksella. Avustaja liikkuu kumarassa kolme metriä sivuttain koiraan – kääntyy kohti ja leventää ylävartalonsa niiaten samalla. Jatkaa kolme metriä ja toistaa toiminnon. Tämä toistuu kahdesti. Avustaja poistaa hupun ja heittää lelua kolme kertaa ilmaan ja juoksee piiloon riisuen viitan päältään. Tässä vaiheessa koira päästetään irti ja etäleikissä kuvataan mitä koira tekee. Tuleeko etäleikkijän luokse, leikkiikö etäleikkijän kanssa. Entä mitä koira tekee, kun etäleikkijä on passiivinen. Tässä osiossa MH‐toimihenkilöltä vaaditaan pokkaa, kieltämättä se näyttää katsojista vähän oudolta toiminnalta.
5a Kiinnostus: 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b Uhka/ aggressio: 1 Ei osoita uhkauselkeitä
5c Uteliaisuus: 1 Ei saavu avustajan luo
5d Leikkihalu: 1 Ei osoita kiinnostusta
5e Yhteistyö: 1 Ei osoita kiinnostusta
Omia ajatuksia: Tämä on jännä kohta, se murisi ja haukkui avustajalle, mutta silti sai ei uhkauselkeitä!? Sitä vähän pelotti. Lähti sitä kohti muristen ja haukkuen, mutta ei koko matkan, joten piti kytkeä. Oli liian vaarallinen ja iso mies, ei voinut sen kanssa ruveta leikkimään ja lisäksi mamma oli liian kaukana. :) Onneksi näin, mitähän siitä tulisi jos se lähtisi leikkimään kaikkien kutsuvien ihmisten luo, jotka heiluvat agilityradan reunassa! Isla osaa keskittyä olennaiseen ja se haluaa vähän "lupa" lähteä leikkimään muiden kanssa.
6. Yllätys
Tarkoituksena on selvittää koiran valmiutta toimia yllättävässä tilanteessa.
Haalarit vedetään ylös maasta yllättäen 3 (2?) metrin päässä koirasta Ja samalla ohjaaja päästää hihnan käsistään. Osiossa seurataan pysähtyykö tai pakeneeko koira. Uhkaileeko tai hyökkääkö kohti haalareita. Meneekö haalarin luo uteliaana vai pitääkö houkutella. Jääkö jäljelle jäävää pelkoa koirakon kulkiessa laitteen ohi kahteen kertaan.
6a Pelko: 2 Kyykistyy ja pysähtyy
6b Puolustus/aggressio: 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
6c Uteliaisuus: 5 Menee haalarin luo ilman ohjaajan apua
6d Jäljellejäävä pelko: 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e Jäljellejäävä kiinnostus: 2 Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla
TO: Murisi haalarille. Lähti heti ilman mitään apua tutkimaan mikä se on. Selvittelee hyvin nopeasti ongelmia ja sen jälkeen ei pidä niitä enää vaarallisina.
Omia: Jännä että se haalarin luo meni, muttei sen edellisen osion miehen luo. Totesi ilmeisesti että tämä on liikkuva, muttei elävä.
7. Ääniherkkyys
Kuvataan koiran reaktiota yllättävään ääneen. Räminälaite on aaltopelti, jonka päällä metalliketjussa 2 kattilankantta. Koirakko ohittaa laitteen 1‐1,5 metrin etäisyydeltä. Ääni tulee odottamatta ja yllättäen. Ohjaaja päästää irti taluttimesta ja kääntyy räminälaitetta kohti. Koira saa etsiä äänen aiheuttajaa vapaana. Seurataan pysähtyykö koira, väistääkö vai pakeneeko. Meneekö koira laitteen luo vai tarvitseeko siihen tukea. Jäljellejäävää pelkoa seurataan koirakon kulkiessa laitteen ohi kahteen kertaan.
7a Pelko: 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan
7b Uteliaisuus: 2 Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
7c Jäljellejäävä pelko: 1 Ei minkäänlaisia liikkumis- nopeuden vaihtelua tai väistämistä
7d Jäljellejäävä kiinnostus: 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
TO: Väisti järkevästi, ei joutunut paniikkiin. Tarvitsi vähän aikaa käsittelemään räminlaitetta.
Minun: Luulen että se selvitti tämän niin nopeasti ettei testiohjaajat ehtinyt huomata. Koska se katseli sitä ja totesi ettei se enää rämissyt, niin se lähti muualle tutkimaan muuta maastoa. Ei sitä yksinkertaisesti kiinnostanut. Meni lähelle vain koska kutsuin sitä sinne. Olen sitä mieltä että se selvitti sen heti ja sen takia sitä ei kiinnostanut liikkumatonta metallia millään tavalla enää jälkeenpäin.
8. Aaveet
Kuvataan koiran reaktiota uhkaavien liikkuvien kohteiden edessä, jotka hitaasti lähestyvät koiraa. Valkokaapuiset aaveet, joille on maalattu mustarenkaiset pyöreät silmät ja suu leveänä viivana. Aaveet lähestyvät kaavamaisin varmoin hitain liikkein, vuorotellen, noin kolmen metrin päähän toisistaan, ennalta merkittyyn paikkaan. Ohjaaja päästää koiran taluttimesta irti koiran halutessa
paeta paikalta. Kun aaveet ovat pysähtyneet, seurataan hyväksyykö koira aaveiden kontaktinoton vai ottaako koira itse kontaktia aaveisiin.
8a Puolustus/aggressio: 3 Osoittaa useita uhkauseleitä
8b Tarkkaavaisuus: 3 Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista
8c Pelko: 3 On enimmäkseen ohjaajan edessä (tai sivulla), vaihtelee paon ja kontrollin välillä
8d Uteliaisuus: 5 Menee katsomaan ilman apua
8e Kontkatinotto aaveeseen: 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan.
TO: Yrittää aluksi osoittaa äänellä ja kehollaan että aikoo pysäyttää aaveet. Suurimman osan ajasta oli edessä, mutta kun aaveet tulivat lähelle ei ollut enää niin itsevarma, mietti hetken pakoa, mutta meni uudestaan eteen.
Omia kommentteja: Oli minusta hyvä ettei se ollut koko ajan edessä, sen pitää suojella, muttei täysin omavaltaisesti. Pikkuisen pelotti, mutta yleensä kun sitä jokin asia pelottaa niin se menee itse sinne katsomaan mikä se on. Paikallaan seisova aave joka jutteli mukavia, kuuluu kastiin vieraita, epäkiinnostaviin ihmisiin.
9. Leikki 2
Tarkkaillaan esineellä leikin yhteydessä ovatko koiran reaktiot ensimmäisen leikin jälkeen muuttuneet. Kuten leikki 1, mutta ilman taisteluleikkiä.
9a Leikkihalu: 4
9b Tarttuminen: 5
TO: Täysin idettinen leikki kuin testin alussa, ei ota paineita. Vaikka sitä vähän pelottaa ja vaikka se kokee stressaavia tilanteita, se ei jää niitä muistelemaan. Sillä on erinomainen palautumiskyky.
Minun: Vaikka se on hyvin kiihkeä reaktioissaan, se ei kuluta sitä loppuun, se pystyy unohtamaan ikäviä tai stressaavia juttuja saman tien. Osittain johtuu varmaan kovuudesta. Olisi jaksanut heti perään tehdä toisen mh-testin.
10 Ampuminen
Kuvataan koiran reaktiota sen kuullessa laukauksen. Koira testataan sen ollessa aktiivinen ja passiivinen. Laukaus ammutaan 9 mm starttipistoolilla noin 20 metrin päässä koirakosta, ampujan ollessa piilossa. Ammutaan kaksi laukausta 10 sekunnin välein sekä aktiivisessa että passiivisessa osiossa.
Aktiivinen osuus, koiran leikkiessä vapaana ohjaajansa kanssa.
Passiivisessa osiossa koira seisoo pitkässä taluttimessa ilman käskyä seistä paikallaan.
10 Ampuminen: 2 Häiritsevyys lisääntyy (leikin/)passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön.
TO: Pasiivisuuden aikana tarkistaa mistä ääni tulee, mutta palaa sitten passiivisuuteen.
Muita TO:n kommentteja mitä nyt yhtäkkiä muistan: Se on erittäin nopea kaikissa reaktiossaan, mutta osaa käyttäytyä järkevästi. Ikävät kokemukset eivät kuormita sitä, vaan se pystyy hyvin nopeasti selvittämään tilanteen ja asia on sillä selvä. Teillä on erinomainen kontakti.
Koko testin voi katsella tästä
1. Kuvaus alkaa kontaktilla.
Tervehtiminen, äänellä ja kättelemällä. Yhteistyötä kuvataan, kun testinohjaaja ottaa koiran taluttimen ja kulkee koiran kanssa 10 metrin päähän ja takaisin.
Käsittely, testinohjaaja koskettaa koiraa käsin päästä varpaisiin ja tarkistaa lopuksi hampaat.
1a Tervehtiminen: 4 (Ottaa itse kontaktia tai) vastaa siihen
1b Yhteistyö: 3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut testiohjaajasta (TO)
1c Käsittely: 3 Hyväksyy käsittelyn
TO:n kommentti: On sosiaalinen, mutta ei ylitsepursuva, se kestää sen hyvin, mutta itse on vähän välinpitämätön, vieraita kohtaan.
2. Leikki 1.
Leikkiesineenä vahva 50 cm pitkä ja 5cm paksu esine, jossa solmu molemmissa päissä. Koira on vapaana. Leikkihalu, testinohjaaja ja koiranohjaaja heittelevät esinettä toisilleen. Tarttuminen, tarttuuko koira esineeseen ja kuinka innokkaasti. Puruote ja taistelutahto, testinohjaaja leikkii koiran kanssa.
2a Leikkihalu: 4 Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
2b Tarttuminen: 5 Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista
2c Puruote ja taisteluhalu: 4 Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan kunnes TO irrottaa
TO: On hyvä puruote. Ei vaihda otettaan edes passiivisen osion aikana. Hyvä puruote on suoraan perinöllinen.
Oma kommentti: Ei irrtoittanut vaikka TO kumartui sitä kohti ja oli aivan paikallaan (uhkasi sitä). Ei yritä tappaa, pitää vain kunnolla kiinni.
3. Takaa‐ajo ja tarttuminen
Kuvaa koiran halua ajaa takaa liikkuvaa esinettä ja tarttua siihen.
Saalista vedetään naruista siksakkia 8‐10 limittäin asetetun rullan ympäri.
Koira lasketaan irti viidennen rullan kohdalla.
3a Takaa-ajo 1. kerta: 1 Ei aloita
3b Tarttuminen 1. kerta: 1 Ei tartu
3a Takaa-ajo 1. kerta: 1 Ei aloita
3b Tarttuminen 1. kerta: 1 Ei tartu
Oma kommentti: Ei ollut tarpeeksi kiinnostava viehe. Kyllä juoksee kaikennäköisten pikkuotusten perässä, eli saalisvietti on melko voimakas. Ei moni muukaan koira kiinnostunut, vaikka siviilissä kyllä kinnostuu saaliista, oli ilmeisesti aika huono viehe.
4. Aktiviteettitaso
Tarkoitus kuvata koiran reaktioita, jossa odotettu toiminta jääkin tapahtumatta.
Koiranohjaaja seisoo, koira on hihnassa. Odotetaan 3 minuuttia. Tarkkaillaan koiraa kuinka aktiivinen tai rauhaton se on.
4. Aktiviteettitaso: 4 Tarkkailevainen, (toiminnot tai) rauhattomuus lisääntyy vähitellen
TO: Kävelee koko ajan ja rupee vinkumaan. Sisäinen rauhattomuus rupee näkymään, kun mitään ei tapahdu.
Omia mietteitä: Kärsimätönhän se on, mutta onneksi se kuitenkin sisätiloissa pystyy hyvinkin rauhoittumaan nopeasti.
5. Etäleikki
Kuvataan koiran kykyä yhteistyöhön vieraan henkilön kanssa pienen välimatkan päässä ohjaajasta. Avustaja, jolla on polvipituinen, hupullinen ympäristöstä selvästi erottuva värillinen (ei keltainen tai oranssi) viitta, on piilossa ja aloittaa toiminnan neljällä lyhyellä koputuksella. Avustaja liikkuu kumarassa kolme metriä sivuttain koiraan – kääntyy kohti ja leventää ylävartalonsa niiaten samalla. Jatkaa kolme metriä ja toistaa toiminnon. Tämä toistuu kahdesti. Avustaja poistaa hupun ja heittää lelua kolme kertaa ilmaan ja juoksee piiloon riisuen viitan päältään. Tässä vaiheessa koira päästetään irti ja etäleikissä kuvataan mitä koira tekee. Tuleeko etäleikkijän luokse, leikkiikö etäleikkijän kanssa. Entä mitä koira tekee, kun etäleikkijä on passiivinen. Tässä osiossa MH‐toimihenkilöltä vaaditaan pokkaa, kieltämättä se näyttää katsojista vähän oudolta toiminnalta.
5a Kiinnostus: 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b Uhka/ aggressio: 1 Ei osoita uhkauselkeitä
5c Uteliaisuus: 1 Ei saavu avustajan luo
5d Leikkihalu: 1 Ei osoita kiinnostusta
5e Yhteistyö: 1 Ei osoita kiinnostusta
Omia ajatuksia: Tämä on jännä kohta, se murisi ja haukkui avustajalle, mutta silti sai ei uhkauselkeitä!? Sitä vähän pelotti. Lähti sitä kohti muristen ja haukkuen, mutta ei koko matkan, joten piti kytkeä. Oli liian vaarallinen ja iso mies, ei voinut sen kanssa ruveta leikkimään ja lisäksi mamma oli liian kaukana. :) Onneksi näin, mitähän siitä tulisi jos se lähtisi leikkimään kaikkien kutsuvien ihmisten luo, jotka heiluvat agilityradan reunassa! Isla osaa keskittyä olennaiseen ja se haluaa vähän "lupa" lähteä leikkimään muiden kanssa.
6. Yllätys
Tarkoituksena on selvittää koiran valmiutta toimia yllättävässä tilanteessa.
Haalarit vedetään ylös maasta yllättäen 3 (2?) metrin päässä koirasta Ja samalla ohjaaja päästää hihnan käsistään. Osiossa seurataan pysähtyykö tai pakeneeko koira. Uhkaileeko tai hyökkääkö kohti haalareita. Meneekö haalarin luo uteliaana vai pitääkö houkutella. Jääkö jäljelle jäävää pelkoa koirakon kulkiessa laitteen ohi kahteen kertaan.
6a Pelko: 2 Kyykistyy ja pysähtyy
6b Puolustus/aggressio: 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
6c Uteliaisuus: 5 Menee haalarin luo ilman ohjaajan apua
6d Jäljellejäävä pelko: 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e Jäljellejäävä kiinnostus: 2 Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla
TO: Murisi haalarille. Lähti heti ilman mitään apua tutkimaan mikä se on. Selvittelee hyvin nopeasti ongelmia ja sen jälkeen ei pidä niitä enää vaarallisina.
Omia: Jännä että se haalarin luo meni, muttei sen edellisen osion miehen luo. Totesi ilmeisesti että tämä on liikkuva, muttei elävä.
7. Ääniherkkyys
Kuvataan koiran reaktiota yllättävään ääneen. Räminälaite on aaltopelti, jonka päällä metalliketjussa 2 kattilankantta. Koirakko ohittaa laitteen 1‐1,5 metrin etäisyydeltä. Ääni tulee odottamatta ja yllättäen. Ohjaaja päästää irti taluttimesta ja kääntyy räminälaitetta kohti. Koira saa etsiä äänen aiheuttajaa vapaana. Seurataan pysähtyykö koira, väistääkö vai pakeneeko. Meneekö koira laitteen luo vai tarvitseeko siihen tukea. Jäljellejäävää pelkoa seurataan koirakon kulkiessa laitteen ohi kahteen kertaan.
7a Pelko: 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan
7b Uteliaisuus: 2 Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
7c Jäljellejäävä pelko: 1 Ei minkäänlaisia liikkumis- nopeuden vaihtelua tai väistämistä
7d Jäljellejäävä kiinnostus: 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
TO: Väisti järkevästi, ei joutunut paniikkiin. Tarvitsi vähän aikaa käsittelemään räminlaitetta.
Minun: Luulen että se selvitti tämän niin nopeasti ettei testiohjaajat ehtinyt huomata. Koska se katseli sitä ja totesi ettei se enää rämissyt, niin se lähti muualle tutkimaan muuta maastoa. Ei sitä yksinkertaisesti kiinnostanut. Meni lähelle vain koska kutsuin sitä sinne. Olen sitä mieltä että se selvitti sen heti ja sen takia sitä ei kiinnostanut liikkumatonta metallia millään tavalla enää jälkeenpäin.
8. Aaveet
Kuvataan koiran reaktiota uhkaavien liikkuvien kohteiden edessä, jotka hitaasti lähestyvät koiraa. Valkokaapuiset aaveet, joille on maalattu mustarenkaiset pyöreät silmät ja suu leveänä viivana. Aaveet lähestyvät kaavamaisin varmoin hitain liikkein, vuorotellen, noin kolmen metrin päähän toisistaan, ennalta merkittyyn paikkaan. Ohjaaja päästää koiran taluttimesta irti koiran halutessa
paeta paikalta. Kun aaveet ovat pysähtyneet, seurataan hyväksyykö koira aaveiden kontaktinoton vai ottaako koira itse kontaktia aaveisiin.
8a Puolustus/aggressio: 3 Osoittaa useita uhkauseleitä
8b Tarkkaavaisuus: 3 Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista
8c Pelko: 3 On enimmäkseen ohjaajan edessä (tai sivulla), vaihtelee paon ja kontrollin välillä
8d Uteliaisuus: 5 Menee katsomaan ilman apua
8e Kontkatinotto aaveeseen: 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan.
TO: Yrittää aluksi osoittaa äänellä ja kehollaan että aikoo pysäyttää aaveet. Suurimman osan ajasta oli edessä, mutta kun aaveet tulivat lähelle ei ollut enää niin itsevarma, mietti hetken pakoa, mutta meni uudestaan eteen.
Omia kommentteja: Oli minusta hyvä ettei se ollut koko ajan edessä, sen pitää suojella, muttei täysin omavaltaisesti. Pikkuisen pelotti, mutta yleensä kun sitä jokin asia pelottaa niin se menee itse sinne katsomaan mikä se on. Paikallaan seisova aave joka jutteli mukavia, kuuluu kastiin vieraita, epäkiinnostaviin ihmisiin.
9. Leikki 2
Tarkkaillaan esineellä leikin yhteydessä ovatko koiran reaktiot ensimmäisen leikin jälkeen muuttuneet. Kuten leikki 1, mutta ilman taisteluleikkiä.
9a Leikkihalu: 4
9b Tarttuminen: 5
TO: Täysin idettinen leikki kuin testin alussa, ei ota paineita. Vaikka sitä vähän pelottaa ja vaikka se kokee stressaavia tilanteita, se ei jää niitä muistelemaan. Sillä on erinomainen palautumiskyky.
Minun: Vaikka se on hyvin kiihkeä reaktioissaan, se ei kuluta sitä loppuun, se pystyy unohtamaan ikäviä tai stressaavia juttuja saman tien. Osittain johtuu varmaan kovuudesta. Olisi jaksanut heti perään tehdä toisen mh-testin.
10 Ampuminen
Kuvataan koiran reaktiota sen kuullessa laukauksen. Koira testataan sen ollessa aktiivinen ja passiivinen. Laukaus ammutaan 9 mm starttipistoolilla noin 20 metrin päässä koirakosta, ampujan ollessa piilossa. Ammutaan kaksi laukausta 10 sekunnin välein sekä aktiivisessa että passiivisessa osiossa.
Aktiivinen osuus, koiran leikkiessä vapaana ohjaajansa kanssa.
Passiivisessa osiossa koira seisoo pitkässä taluttimessa ilman käskyä seistä paikallaan.
10 Ampuminen: 2 Häiritsevyys lisääntyy (leikin/)passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön.
TO: Pasiivisuuden aikana tarkistaa mistä ääni tulee, mutta palaa sitten passiivisuuteen.
Muita TO:n kommentteja mitä nyt yhtäkkiä muistan: Se on erittäin nopea kaikissa reaktiossaan, mutta osaa käyttäytyä järkevästi. Ikävät kokemukset eivät kuormita sitä, vaan se pystyy hyvin nopeasti selvittämään tilanteen ja asia on sillä selvä. Teillä on erinomainen kontakti.
Avaus
Blogi avattu, tässä tulen kirjoittelemaan omista koirista ja niiden keksimiä juttuja ja harrastuksia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)