Islan tee se itse harkat

Eilen meidän agiharkat peruuntuivat vähäisen osallistujamäärän vuoksi, mutta eihän se meitä hidastanut. Ollaan nyt siirrytty hallikaudelle, joten esteet ovat jo valmiiksi radalla, ei tarvitse yksin harjoitellessa raahata niitä kovinkaan paljon. Yksin harjoitellessa saa harjoitella niin kauan kuin haluaa tiettyä kohtaa, meidän tapauksessa kontaktit ja lähtöjä, ilman että tuhlaa kenenkään muun aikaa. Niinpä hiottiin ylös- ja alaskontakteja, keppejä, startissa pysyminen ja vaihtelun vuoksi myös tokoa.

Hallissa oli valmiina hyppyrata, jossa oli jo numerot ja siitä aloitettiin meidän treenejä. Onhan se selvästi parasta olla ohjatulla tunnilla, vielä tässä vaiheessa, kun olen niin epävarma, mutta yksinharjoittelu kyllä myös saa paljon palikoita paikoilleen, kun pitää ihan itse miettiä miten saisi tietyn kohdan toimimaan. Pari kierroksen jälkeen, korjauksineen, Isla oli jo selvästi helpompi ohjata. Isla kun on niin räjähtävän energinen alussa, ettei meinaa oikein ehtiä tehdä kunnolla töitä.

Startissa pysyminen sujui kun vaihdoin tiukan "maaahan - odota!"-käskyt iloiseen "maahan - hyvää". Voiko se oikeasti olla näin helppoa? Jos tämä on se ratkaisu, niin sehän vaan kertoo että Islalla on ollut epävarma olo ja on sen takia tehnyt varaslähdön. Toisaalta pysyyhän se tokoharjoittelun yhteydessä tosi hyvin paikallaan ja siellä en ole koskaan sanonut tiukasti. Onnistumisen myötä saatiin tietty paremmin vahvistettua että se tekee oikein ja se edelleen ruokkii sen pysymistä.

Kun kerran oltiin paikan päällä ja Isla oli täynnä tekemisenintoa käytin aikaa hyväksi ja harjoiteltiin vähän tokoakin. Hyppyeste meni heti oikein, ilman mitään apua, mutta ei vielä harjoiteltu että pitää jäädä seisomaan, tyydyin siihen että se hyppää pelkällä äänikäskyllä.

Edellinen omistaja on muistaakseni tehnyt vähän noudon alkeita ja sen kyllä huomasi, Isla tiesi melkein heti miten noutokapulaa pitäisi suussa pitää ja luovuttaa. Yhdistin siihen myös eteentulemisen ja istumisen, hyvin sujui. Hetken päästä vaadin siltä myös kapulan nostamista maasta, sekä kapulan pitäminen suussa niin kauan että otan sen siltä. Pikkuisen se maisteli kapulaa, joten otin sen siltä vasta kun se piti sitä rauhallisesti ja palkkasin. Nämä asiat menivät sen verran nopeasti että epäillen että ovat sille tuttuja. Nostin edelleen vähän rimaa ja hain metallisen kapulan. Se oli vähän yökyttäävä, mutta jo muutamassa minuutissa se ymmärsi että se on sama asia.

Eilen ja toissa päivänä harjoiteltiin nopeampaa maahanmenoa, pysähtymistä tänne-käskyn yhteydessä, asennonvaihtoja: istu - maahan - seiso, oikeassa kohdassa seuraamista ja sivulletulon yhteydessä suoraa istumista. Eli nyt alkaa kaikki ALOon vaadittavat komponentit olla läpikäytynä, pitää vain hiota vähän vielä ja yhdistää, niin eiköhän kohta päästä epiksiin harjoittelemaan. Islan kärsivällisyys riittää hyvin jo pidempään seuraamiseen ilman palkkaa. Se on kiva harjoitella koiran kanssa joka jaksaa ilman pitkästymistä. Nyt on myös saatu katsekontakti kohdalle, alussa Isla seurasi vähän tylsistyneen näköisenä ilman katsekontaktia. Alussa se myös jäi vähän jälkeen välillä, kun se nyt on enemminkin tiellä kun se niin kovasti yrittää. Paljon vasemmalle kääntymistä ja hidastelua auttaa siihen ongelmaan.

Epävirallisia kisoja takana

Keskiviikkona käytiin Falcon kanssa epävirallisissa tokokisoissa ja eilen torstaina molemmat koirat osallistuivat epävirallisiin agikisoihin.

Tokottelu meni aika hyvin, vaikken saanut Falcoa hyppäämään, se ei muistanut sitä ollenkaan. Seuraaminen saisi olla innokkaampi ja keskittyneempi, mutta me ei olla oikein viime aikoina sitä edes tarpeeksi harjoiteltu. Lopputulos oli kuitenkin 162,5p ja ykköstulos mölliluokassa. Hieno pokaali ja rusetti saatiin saaliiksemme.

Agility meni sitten aika vaihtelevasti. Falcoa kiinnosti kaikennäköistä muutakin, ei se oikein sielläkään osaa keskittyä. Rimojen alta menee välillä, koska onhan se helpompaa kuin ylittää. Noh, ryhmään mennään nyt syksyllä, joten saa vähän taas palauttaa muistiin mikä tuo agility nyt olikaan.

Islan tavallinen rata meni ihan häsläämiseksi, se oli niin täynnä intoa ettei se osannut yhtään, hylsy tuli kylläkin minun muistin takia. Yritin ohjata kepeille, vaikka piti mennä putkeen. Isla meni putkeen, mutta väärästä päästä. Sen jälkeenkin tuli toinen hylsy kun se innoissaan lähti putkeen toisessa paikassa. Oli myös nopeusrata, josta veimme maxiluokan voiton kotiin. Siinä ei ollut kuin hyppyjä ja putkia, rata oli hyvin looginen, joten oli helppo ohjata. Siinäkin tuli minulle virhe, huomasin yhtäkkiä että olin väärällä puolella, olin unohtanut yhden valssin, mutta onneksi saatiin virhe korjattua, mutta varmasti se maksoi vähän aikaa. Kyllä oma kokemattomuuteni loistaa niin hienosti läpi, kun vähänkään vaaditaan, mutta sitä vartenhan me treenataankin. Iso ja nopea koira vaatii aikalailla ohjaajaltaan että hän tietää mitä tekee ja osaa ajoissa kertoa sen koiralle.

Ensimmäisen radan jälkeen tehtiin paljon tokoliikkeitä, jotta Isla saisi purettua vähän energiaa ja osaisi paremmin tehdä yhteistyötä. Yrittäähän se aina parhaansa, mutta kun agility innostaa sitä niin paljon, niin se yliyrittää ja siitä ei hyvää tule. Paikallaoloa istuminen, makaaminen ja seisominen, aivan hiljaa ja keskittyneesti, ohikulkevat koirat ja muutenkin kaikki ympärillä tapahtuvat asiat ovat täysin yhdentekeviä sille, se ei niihin tuhlaa huomioita. Aika hämmästyttävä kuinka noin vilkas koira, joka muuten huomaa kaiken, pystyy sulkemaan koko muun maailman pois, kun se tekee töitä. Islan kanssa onkin tosi palkitsevaa treenata.

Isla on taas alkanut haistelemaan kaikkia koiranjälkiä lenkillä, joten olisiko taas juoksu tulossa, se olisi jo kolmas tänä vuonna, houh!