6 vk astutuksesta

Nyt alkaa vihdoinkin näkyä masua. Nisät ovat kaikki kasvaneet, ei ainoastaan yksi, niin kuin viime viikolla. Isla on edelleen väsynyt, mutta hiukan pirteämpi kuin alussa. Vyötärö on saman verran kasvanut kuin viime vuonna 6 viikon tietämillä (7cm), eli veikkaan edelleen että suunnilleen 3-4 pentua tulossa.

40 vrk astutuksesta

Eipä masua oikein vielä näy.

Ylhäältä on ihan turha yrittää etsiä masua. Hiukan on vyötärö kadonnut.

Isla tykkää olla hoikan näköinen, eipä oikein penturuoka sille maistu. Se saa nyt käytänössä syödä niin paljon kuin haluaa, koska ohjeiden mukaan se syö kuitenkin painonsa ja viikkoja nähden liian vähän. Vyötärön ympärys on  42vrk astutuksen jälkeen 59cm, eli 6cm on tullut lisää. Veikkaisin näillä mitoilla että aikalailla samankokoinen pentue kuin viimeksi.

3 viikkoa astutuksesta

Eipä noista kuvista vielä mitään selvää saa. Livenä näen että vähän ehkä muuttunut. Vyötärön alkutilanne oli 53cm ja nyt 55cm.

Uusi astutus takana

Isla kävi syyskuun lopussa Anemoneniityn kennelin luona vähän vierailemassa. Leena ja Katriina veivät sen tapailemaan WW Yangoviper's Duudsonin. Nyt toivotaan parasta että astutus onnistui, Isla ja Häjy olivat kiinni vain toisella astutusyrityksellä. 

Isla toipui tosi nopeasti edellisestä pentueesta, johtui varmaan siitä että niitä oli vain kolme. Kun pennut olivat 3,5 kk vanhoja, Isla oli jo entisensä näköinen, entisen oloinen se oli jo seuraavana päivänä, kun oli tullut takaisin kotiin. Aamulla synnytyksen jälkeen, kun kävimme röntgenissä, Isla oli yhtä kova häsläämän kuin aina, synnytys ei hidastanut askelia pätkäkään. Isla tykkäsi emänä olemisesta, hoiti pentujaan todella hyvin, joten ajattelin antaa sille uusi mahdollisuus saada narttupentu. Jos nyt vain syntyisi sopiva tyttö, se jää Anemoneniityn kenneliin. Jos...jos jne, voisin ottaa pennun siitä sitten tulevaisuudessa. Vielä en kuitenkaan halua toista saksanpaimenkoiraa ja Isla ei saa enempää pentuja tämän pentueen jälkeen. Toivotaan siis tarpeeksi monta narttua, jotta olisi mistä valita.

Islalla on ollut veto vähän poissa, sillä on ollut kuumempaa kuin yleensä ja vatsa ei ole toiminut niin hyvin kuin normaalisti, joten voisin veikata että pienokaisia voisi olla tulossa marras-joulukuun vaihteessa.

Luvassa on aika vilkkaita veijareita, jos katsoo emää ja isän luonnetestituloksia. Ehkä juuri vilkkauden ja molempien vanhempien suuren puolustushalukkuuden takia en suosittelisi tätä yhdistelmää ensimmäiseksi koiraksi.

Viikonloppuna laitan ensimmäiset kuvat, toivon mukaan, kasvavasta vauvamasusta, perjantaina on kulunut astutuksesta 2 viikkoa.

Islan paimennuskuvat

Isla osasi jopa hakea kaksi eksynyttä lammasta ja liittää ne laumaan! :)

Kesälomaa

Hoidossa

Isla oli edellisen omistajan ja hänen avomiehensä luona hoidossa, kun minä ja isäntä olimme viikon Kreikassa. Se oli mennyt tosi hyvin. Se oli toiminut leikkitätinä, kun heidän oma saksanpaimenkoira narttu oli juoksujen takia ollut vähän passiivisempi. Isla oli tietysti parhaansa mukaan vartioinut pihaa. Entinen omistaja, avomies ja koko koirakatras oli viikon lopussa lähteneet Kokkolaan agilitykisoihin, johon mekin tulimme seuraavana aamuna hakemaan Islaa. Asuimme yhden yön Campingilla ja jatkoimme sitten matkaa Lappiin.

Agikisat

Olin ilmoittanut meidät sunnuntaikisoihin, koska alun perin luulin, ettei ehditä takaisin Pohjanmaalle lauantaikisoihin. Oltiin kuitenkin hyvissä ajoin jo perjantaina kotona, joten lauantaina lähinnä katseltiin kisoja ja juteltiin koiratuttujen kanssa. Isla oli tosi rauhallinen, torkkuili melkein koko päivän. Sunnuntaina meidän ensimmäinen kisa oli vasta illalla ja toinen vielä myöhemmin. Aamu meni Islalla samalla tavalla kuin edellinenkin päivä, se makoili, mutta pikkuhiljaa rupesi rauhattomuus vaivaamaan. Heti kun kävelin vähän, se oli hirvittävän innoissaan, veti, pomppi ja vinkui. Ymmärsin, ettei meidän kisaamisesta tule yhtään mitään, jos sillä on noin paljon energiaa, joten vuokrasin pyörän neljäksi tunniksi. Tuli sitten vähän nähtyä Kokkolaa, aluksi Isla veti kovaa vauhtia menemään, mutta jo pari-kolmen kilometrin jälkeen sen pahin virta oli kulutettu. Varmuuden vuoksi pyöräiltii kuitenkin vielä muutaman kilometrin verran ja sitten takaisin Campingalueelle, missä myös kisat olivat. Ennen kuin palautin pyörän lähdimme uudelle vähän lyhyemmälle kierrokselle ja niin Islan virta oli juuri sopiva kisoja varten!

Koko päivän aikana en ollut vielä yhtään hermostunut, mutta juuri ennen rataantutustumisen hermoilujumala löysi minut ja teki minut melkein toimintakyvyttömäksi. Rataantutustuminen onnistui ihan hyvin vielä, mutta kun menin Islan kanssa radalle, se katseli minua hämmästyneenä. Näin sen koko ilmeestä, että se oli kuin suuri kysymysmerkki, mikä ihmettä tämä on. Se ei pysynyt startissa, noh senhän on meille aika tavallistakin, mutta sen jälkeen aika tasan kaikki meni pieleen. Se kiersi ensimmäisen esteen, vaikka se oli tosi loogisesti suoraan sen edessä, tuli kielto, se hyppäsi siivekkeen yli, ei mukamas tiennyt miten esteen yli hypätään. Olin jo tässä vaiheessa niin hermostunut, en kuitenkaan vihainen Islalle, etten enää viitsinyt korjata, luulin että olimme jo aikaisemmin saaneet hylätyn, kun sahattiin edestakaisin lähtölinjalla. Muutaman esteen jälkeen minun hermostuneisuuteni kuitenkin hellitti ja pystyin keskittymään paremmin. Silloin meillä alkoi sujua, vaikka myöhäistä se enää siinä vaiheessa oli. Renkaan kehyksen ja itse renkaan välistä se hyppäsi, vaikka yksi tuttu oli vannonut, ettei noin iso koira siitä millään voi mahtua!

Toinen rata oli hyppyrata ja se meni selvästi paremmin, minun hermotkin olivat taas melkein treeni-tasolla. Kaksi kieltoa ja yksi viiden pisteen virhe, kun Isla aloitti kepit liian kovalla vauhdilla ja sen takia ei oikein itse edes pysynyt omassa tahdissa mukana. Silloin se rupesi haukkumaan minulle innostuneena ja turhautuneena, mikä on ihan uutta käytöstä.

Lappi

Kokkolan kisojen jälkeen lähdimme Lappiin jatkamaan kesälomaa. Isla sai olla taas vapaana koko viikon ja vahtia pihaa. Pihakoiran työhönhän kuuluu erilaisten eläinten paimentaminen. Lampaat olivat ihan ok:t, mutta teini-ikäiset lehmät olivat jo liian pelottavia. Isla ei suostunut ollenkaan vapaaehtoisesti tulla lehmien aitaukseen. Lampaita oli yhteensä 18 kpl, löytyi sekä uuhia että karitsoja. Islalla on ennenkin todettu jonkinlaista paimennusviettiä ja sitä yritinkin saada paremmin esiin helpoilla käskyillä ja liikkeillä, joita se tietää jo ennestään. Paimennuskuvia tulossa lähipäivinä, kunhan saan ne laitettua nettiin asti.

Tutut treenit, uusia tuulia

Palasimme kotiin, jotta ehtisimme sunnuntain suojelutreeneihin. Tällä kertaa mukana valmentamassa oli myös Ari Koivunen ja hän antoi tosi paljon hyviä vinkkejä ja uusia näkökulmia, hän myös selitti oikein perusteellisesti kaikesta. Torstaina oli hakutreenit ja sielläkin oli uusi vetäjä, Marika Stenman, jolta sain myös paljon hyviä vinkkejä. Tuntui että viikossa Isla meni paljon eteenpäin, aina uusista näkökulmista on tosi hyvin apua.

Noiden pk-treenien lisäksi oma agilityseura järjesti epäviralliset agilitykisat. Osallistuimme sekä maxi-1 että maxi-2 luokkiin. Hylätty tuli molemmista, ykkösissä aika yllättävästa paikasta. En ollut ajatellut ollenkaan että Isla näkisi A:n minun selän takana, sinne se vain loikkasi, mutta niin teki myös ainakin yksi toinen nopea maxikoira. Alastulokontaktit alkaa nyt kuitenkin sujua melko hyvin ja jopa puomin ylösmeno, siihen Isla tuhlasi jopa kolme tassunjälkeä. Aina pitää iloita niitä hyviä hetkiä, kun kokonaisuus ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä.

Niin se loma vain loppui, vaikka Islan mielestä se ei ehkä ollutkaan loma, vaan raskaampaa kuin tavallinen arki.

Näyttelyt Porissa

Eilen käytiin Porissa mutkan hakemaan Islalle H:n, jos sitä sattuisi tarvitsemaan valioitumista varten. H:ta me ei kuitenkaan saatu, koska Portugalilainen tuomari Delerue Pedro Sanches halusi antaa meille ERI:n ja vielä sija 3/6 avoimessa luokassa. Olin tosi hämmästynyt ja kehäsihteeri nauroikin ilmeelleni, kun sain kuulla että meidän pitää palata takaisin kilpailemaan muiden narttujen kanssa avoimessa luokassa. Olin etukäteen ajatellut että käydään hakemassa sen H:n ja sitten lähdetään pois. Kannatti siis lähteä hikoilemaan ja hankkimaan rumia rusketusraitoja, tämä viikonloppu on varmaan ollut heinäkuun kuumimpia.

Lähitulevaisuuden suunnitelmia

Ensi viikonloppuna Isla lähtee yhdeksi yöksi hoitoon, Dexterin luo. Ensi kuun puolessa välissä harrastetaan maalaiselämää, kun kaveri lähtee reissulle ja meidän perhe asuu sen aikana heidän talossaan muutaman päivän ja minä ja Isla hoidamme hevosia. Ensi kuun lopussa Isla on menossa luonnetestiin Ilmajoelle.

Juoksut teki sekä hallaa että aurinkoa

Nyt on kauan kun olen viimeksi päivittänyt :(

Juoksut tulivat sitten niin sopivasti, ettei me päästy ollenkaan kisaamaan. Ensin oli Seinäjoen kisat ja sitten en uskaltanut ilmoittautua oman seuran kisoihinkaan, kun me ei ehditty ollenkaan käydä treeneissä ennen kisaa, juoksujen takia. Nyt olisi tarkoitus lähteä Kokkolaan heinäkuussa.

Koirareissu

Olimme, Isla ja minä, toukokuun lopussa vierailemassa Islan edellisen omistajan luona pari yötä. Siellä oli ainoastaan kuusi koiraa ennestään ja sitten lisäksi Isla päälle, kaikki narttuja. En ollut kuitenkaan yhtään huolestunut Islan puolesta, se tulee kaikkien kanssa toimeen, mutta vähän mietitytti kun sain tietää että siellä olivat kaksi terrierinarttua ja yksi saksanpaimenkoiranarttu. Mitähän ne sanoisi jos sinne tulee aikuinen saksanpaimenkoiranarttu? Se saksanpaimenkoira oli kuitenkin ainut joka otti siitä paineita, aluksi, mutta ainoastaan aluksi. Tilanne heillä oli niinkin monimutkainen että vanha laumanjohtaja saksanpaimenkoira oli vastikään siirtynyt vihreämmille niityille ja johtajan paikka oli vähän auki.

Terrierit, jotka olivat vanhimmat, eivät halunneet johtajan roolia, eivät olleet millään tavalla terrierimäisiä. Niiden jälkeen ikäjärjestyksessä oli shetlanninlammaskoira, ei johtaja-ainesta tässä miellyttävässä pakkauksessa. Sitten tuli bordercollie, sekään ei halunnut johtajapaikkaa itsellensä haalia, joten jäljellä jäi tämä suuri vastuu, vajaa vuoden ikäiselle saksanpaimenkoiralle. Viimeinen koira oli vasta niin pieni pentu, ettei sitä voinut edes laske mukaan tähän, ihastuttava, innokas ja iloinen workingkelpie. Muut koirat vähän pelkäsivät Islaa, kun se tuli heidän pihaan, joten johtajan rooliin kuuluu suojella muuta laumaa. Toki ihmiset olivat ylimpiä johtajia, mutta kuitenkin tämä saksanpaimenkoira näki että muut olivat hermostuneita, eikä tiennyt millä tavalla tätä pitäisi hoitaa. Onneksi Isla otti kaiken rauhallisesti ja näytti, ettei tässä nyt mitään hätää ole. Ei kestänyt kauan ennen kuin nuorimmat uskalsi leikkiä Islan kanssa ja vanhemmat luottivat siihen, ettei Isla ole uhkaa heille.

Jopa se saksanpaimenkoira katseli Islasta mallia, miten rynnätään aitaa kohti ja vartioidaan kun postinjakaja tulee tai joku auto ajeli epäilyttävän hitaasti ohi. Isäntäväki jopa toivoivat että se spk vähän vartioisi, mutta se ei ollut vielä löytänyt sisällä olevaa rotua itsestään, katseli kuitenkin tarkasti mallia Islalta. Lupasin sitten että Isla saisi tulla heille hoitoon, kun lähdetään kesällä matkalle, opettamaan vähän tarkemmin vartioinnin saloja. Minusta Isla ottaa tämän tehtävän turhaan tosissaan välillä, muttei onneksi niin paljon sisällä.

Rauhoittuminen

Juoksun loputtua huomasin myös että Isla onkin nyt rauhoittunut selvästi! Oli kyllä aikaakin, kun ihmiset ovat luulleet sitä 1,5-2 vuotiaaksi, vaikka se on 4,5v. Koirammelehdessä luki että narttu rauhoittuu pentujen jälkeen, mutta Isla ei sitä kohtaa lukenut niin tarkasti, joten se tuli melkein puolen vuoden viiveellä. Nyt arkielämä Islan kanssa on selvästi leppoisampaa. Samoihin aikoihin huomasin myös että Isla on myös toisella tavalla rauhoittunut, tai oikeastaan varmistunut. Sen kynnys haukkua "vaarallisissa" tilanteissa on selvästi korkeampi nykyään. Osasyy on varmaan edistys suojelussa, mutta varmasti rauhallisempi olemus tekee myös osansa. Nyt se osaa paremmin lukea, koska joku oikeasti uhkaa meitä ja se tietää miten reagoida. Tämä on juuri se mitä eniten toivoin suojelukoulutuksesta, kyky reagoida enemmän adekvaatilla tavalla. Kaikkien ärsykkeiden ei tarvitse ylittää reaktiokynnystä.

Falco on muuttanut

Falco on nyt pysyvästi muuttanut minun entisen avopuolisoni ja hänen uuden perheensä luo. Hän kyseli josko hän saisi ostaa Falcon itselleen, minun sydäntäni särki, mutta saan kuulemma edelleen tavata Falcon, silloin tällöin. Eikä Falcon elämä muutu kovinkaan paljon, koska se on viime aikoina asunut enemmän siellä kuin meillä, kun se viihtyy paremmin siellä. Falco on kuitenkin niin avoin ja kaikkien kaveri, ettei se ole stressannut olla välillä täällä ja välillä siellä, se ottaa kaiken rauhallisesti, kunhan ruokaa on tarjoilla tarpeeksi usein. :)

Otimme Falcon yhdessä, vaikka papereissa se oli kokonaan minun. Falco ja se mies tulivat ihan alusta asti paremmin toimeen keskenään, kuin minä ja Falco. Falco ei ole mikään tavallinen bordercollie, se ei ole koskaan nauttinut vaatimuksista. Tekee hyvin töitä niin kauan kun namit tulivat tarpeeksi tiheään tahtiin (ja nuorempana, niin kauan kun ei ollut mitään muuta mielenkiintoista näkyvissä), mutta jos väli on liian pitkä, saattaa kiinnostuskin vähän herpaantua. Agilitystä se innostui uudestaan, mutta en tiedä kuinka se olisi jaksanut keskittyä kokonaisen radan verran agility- tai tokokokeessa. Entisen avopuolisoni luona, sillä on aktiivinen elämä, rakastettuna lemmikkinä, ilman suurempia vaatimuksia, se saa olla mukana paljon enemmän, kuin jos se asuisi meidän luonamme. Oliko se parempi jättää Falcon kotiin, kun lähdin treeneihin Islan kanssa vai ottaa sen mukaan ja se joutui odottamaan autossa tai kentän laidalla, vain päästäkseen tekemään hetkeksi, jotain mistä se ei kuitenkaan nauttinut niin hirveästi?

Olen joskus lukenut että suurin ero bordercollien ja australianpaimenkoiran työskentelytapojen välillä on se että bortsu tekee tosissaan ja aussien mielestä se pidettävä hauskaa. Juuri tämän kohdalla Falco on ehdottomasti aussie, eikä bortsu! Kyllä minä vielä joskus hankin työintoisen borstun, mutta ei todellakaan vielä.

Hui kauhistus, ilmoittauduin kisohin :)

Islan ja minun kisauramme alkaa 27.4 Seinäjoella. Hulluuden vuoksi ilmoittauduin kaikkiin kolmeen kisaan, A ja C ovat tavallisia ja B on hyppykisa. A kisa menee varmasti ihan penkin alle, minun hermojeni ja Islan energisyyden takia. B-kilpailussa ei tarvitse miettiä kontakteja ja C-kisassa jo luulisi että Islan pahin energia on purettu ja että itse olen jo vähän edes rauhoittunut. Saa nähdä miten meidän käy, onneksi ei voi mennä huonommin kuin hylätty :) Tavoite on että edes yksi noista olisi joku ei hylätty tulos.

Agilityharjoituksia, hyvä keskittymiskyky vai sittenkin yhden ihmisen koira??

Keskiviikkona oli taas jäälleen meidän agiharjoitukset. Meidän vakiovetäjä on nyt sairaslomalla, joten viime viikolla oltiin toisessa ryhmässä mukana ja tällä kertaa oli ihan uusi ihminen meitä valmentamassa. Viime viikon harjoituksissa oli pakkovalssi, joka oli meille, muistaakseni, uusi liike, mutta sehän meni tosi hyvin kuitenkin. Se tuntui tosi luonnolliselta ja toimi hyvin Islan kanssa. Tällä viikolla suurin haaste oli suoran putken jälkeinen hyppy, josta piti kääntyä tosi jyrkästi 180 astetta puomille. Olen koko ajan tiedustanut että ohjaan ihan mielelläni Islaa sen takan, se on aika toimiva systeemi meille. Jos olen liikaa edellä, unohdan katsoa koiraa ja sille tulee kiire, jolloin rimat lentävät. Islahan myös irtoaa hyvin ja pystyy itsenäisesti työskentelemään, mutta haaste on saada sen lähelle, jos pitää esim. ohjata tarkasti, ettei mene väärälle esteelle. Tämän viikkoinen valmentaja kehui Islaa, mutta myös minua että ohjaan hyvin, vaikka Isla on niin nopea ja sillä on niin pitkiä askelia. Onneksi Isla hallitsee kroppansa tosi hyvin. Treenin lopussa otin palkan esiin liian nopeasti, Isla ilmeisesti näki että käteni meni taskuun, koska ennen viimeistä estettä tuli neljän tassun melkein metrinpituiset jarrutusjäljet!

Ennen luulin että Isla tottelee ketä tahansa, joka käskee, mutta viime aikoina olen pistänyt merkille että se ei aina muka ymmärrä muiden käskyjä. Välillä jopa tuntuu että ne menevät kokonaan ohi, aivan niin kuin se ei kuulisi niitä. Keskittyyhän se tosi hyvin ainoastaan minuun agilitykentällä, se ei näe, eikä kuule vaikka ihmiset kävelee ohi, huutaa tai vinguttaa leluja, mutta olen lähinnä ajatellut että se on hyvän keskittymiskyvyn merkki. Kun tuttu ihminen käskee ja houkuttelee makupalalla, se saattaa vain tuijottaa makupalaa, eikä yhtään mukamas ymmärrä muita käskyjä kuin istu!? Ehkä se on Islan tapa näyttää, että se ei ole niin sosiaalinen kuin mitä se ensin antaa ymmärtää. Vieraat ihmiset saavat koskea siihen, se jopa tykkääkin siitä, se saattaa hinkata itsensä heidän jalkoihinsa, mutta muuten ei paljon kiinnosta. Eihän se ketään muuta oikein tervehdikään kuin minua ja isäntää, kaikki muut ihmiset menevät kategoriaan tutut ja ok:t tyypit.

Isla yrittää palautua loman jälkeen!

Nyt ollaan sitten tultu takaisin Lapista, Islan mielestä se ei ainakaan ollut mikään loma. Se teki siellä noin 12 tunnin työvuoroja 8-20.
Sen töihin kuului:
- potkukelkan vetäminen
- pulkan vetäminen
- puun haku ja kuorman vetäminen
- juokseminen moottorikelkan vierellä/takana, välillä umpihangessa
- vakioasukkaiden leikittäminen: koiran, kissan ja isännän
- auttaa lumitöissä
- päivystäminen
- kalastaminen
- hiihtäminen (vetohiihto)

ja se kaikista tärkein, Islan mielestä
- vartiointi, kun pihan lähellä oli kettuja, poroja, mörköjä, postiautoja ja vähän ihmisiä

Töiden lisäksi Isla ehti myös leikki kepeillä, söi paljon luita ja raakoja kaloja. Se kävi päivän aikana hyvin nopeasti sisällä ja lähti sitten intoa täynnä ulos uudestaan. 20-aikoihin se oli aivan loppu, nukkui lähinnä, paitsi kun perheen kissa oli sisällä, siihen piti tutustua.

Eilen agilitytreeneissä se oli aluksi hyvin innostunut, kun ei olla ehditty käydä kolmeen viikkoon, mutta sen jälkeen iski vähän väsy ja se oli ihan maltillisesti, ei kuitenkaan laiskasti! Muuten se on lähinnä vain nukkunut sen jälkeen kun tultiin takaisin. Saa nähdä onko paljon energia tänään suojelutreeneihin. :)

In memorian Kerttu

Toissa päivänä saimme kuulla suru-uutisen, että Islan narttupentu Kerttu (Anemoneniityn Kaarnamuori) oli todella huonossa kunnossa. Eilen se kävi eläinlääkärin vastaanotolla viimeisen kerran, sieltä se muutti sateenkaarensillan toiselle puolelle. Nyt se juoksee onnellisesti terveenä ilman epileptisiä kohtauksia. Kohtaukset tulivat tosi tiheään tahtiin, mitään ei ollut tehtävissä. Kaikki eivät ole tarkoitettuja tähän maailmaan, mutta kyllä se tuntuu niin epäreilulta, että noin nuori ja niin täynnä elämää, joutuu jo noin pian lähteä. En olisi ikinä uskonut että surisin näin voimakkaasti koiraa, joka ei ole edes ikinä ollut omani.

Islan kanssa olen nyt käynyt pari kertaa kokeilemassa hakua ja eilen myös käytiin ensimmäistä kertaa tutustumassa suojeluun. Innokas se on niin kuin aina, ei meinaa millään pysyä housuissaan. Se ei ole vielä ymmärtänyt täysin että joku ihminen voi olla piilossa metsässä ja että sillä on aina lelu, jota kannattaa käydä hakemassa. Kun se näkee että joku lähtee metsään, se ei yhtään jaksaisi odottaa että saa käydä hakemassa. Pelkäsin aluksi ettei sitä kiinnosta lähteä vieraita ihmisiä katsomaan metsään tai leikkimään heidän kanssaan, mutta aika hyvä alku on ainakin saatu. Onneksi se on sentään avoin, sosiaalinen ja rohkea, joten kyllä se varmaan kehittyy hyvään suuntaan.

Suojelutreenin alussa meillä oli tottista ja Isla säväytti oikein kunnolla, näyttämällä mitä kaikkea se ei muka osaa. Sivulletulot olivat vinoja, huonoja, olemattomia jne, energiaa oli liikaa ja korvat hukassa(!!). Kouluttajalta sain paljon hyviä vinkkejä, mm pitää vaatia siltä enemmän ja enemmän vahvistaa laumaviettiä, ei heti anna lelua. Hyvä kun se ensimmäisellä kerralla näytti huonoimman puolensa, niin tästä ei voi kuin nousta :D Kävimme myös metsän puolella vähän kokeilemassa miten Isla reagoi jos joku tulee uhkaavasti meitä vastaan ja vahvistettiin sen käyttäytymistä sillä että maalimies perääntyi kun Isla haukkui sille. Ei mikään yllätys että se rupesi heti haukkumaan, mutta oli kiva nähdä sen pienen itsevarmuuden kasvun, kun se huomasi kuinka se sai maalimiehen karkotettua. Nyt vain pelkään että se luulee että kaikille hämärille ihmisille pitää ruveta haukkumaan, mutta eiköhän se ymmärrä sen jutun juonen tässä kun jatketaan harjoituksia. Maalimiehen kommentti oli että "makea" koira, josta saadaan hyvä, kunhan tehdään töitä.

Nyt on kotiläksynä vaatiminen ja laumavietillä palkitseminen. Kyllähän minä näitä periaatteessa osasinkin, kun olen käynyt perustottelevaisuuskurssin Essin (edesmennyt näyttelylinjainen spk) kanssa, kouluttaja puhui tosi paljon näistä. Essin kanssa nämä eivät kuitenkaan tuottaneet hedelmää, joten kokeilin muita keinoja. Falco näytti varhaisessa vaiheessa että vaatiminen antaa joko välttävän koiran tai yli-innostuksen lisäämistä, kaiken piti olla pelkästään positiivista vahvistamista. Mutta molemmilta puuttuikin se ekstra vaihde mitä Islalla on, vireydennostovaihde. Kyllähän Falcokin innostuu kun heiluttelee lelua, mutta heti kun lelu kuolee tai menee piloon , Falcon innostuskin laskee kahdessa sekunnissa.

Sujuvuus ja tasapaino hukassa eilisen treeneissä

Oli aika mielenkiintoinen treeni eilen, toisella oli aivan liikaa energia, kun taas toista sain raahata perässäni. Jospa koirat olisivat voineet jakaa energiansa vähän tasaisemmin. Huomasin ilmiön jo lämmittelyvaiheessa, Isla juoksi innokkaana edessä, mutta Falco juoksi vain niin nopeasti että pysyi mukana.

Harjoiteltiin eilen "persjättöjä", niitä oli kaksi peräkkäin, eli minulle yksi liikaa, kun se ei tule vielä selkäytimestä. Islan kanssa en kerta kaikkea ehdi, kun en tee sitä vielä niin sujuvasti ja Falcon kanssa se ei vain onnistu. Ratkaisin sen sitten lopuksi niin kuin itse olin ajatellut alusta, jolloin se onnistui eri tavalla molempien koirien kanssa. Haluan toki oppia uutta ja kehittyä, koska olen todella aloittelija vielä, mutta olen myös tosi iloinen että alan tuntea omia koiria ja omia puutteita niin hyvin että tiedän mikä voisi toimia ja mikä ei. :)

Työvuorojeni takia en vielä pääse aloittamaan kilpailua, aina kun olisi jossain täällä lähellä joku sopiva kisa, minulla on töitä tai muita suunnitelmia. Kisauran korkkaaminen menee ainakin huhtikuun puoleen väliin. Tiedän ainakin varmasti, etten voi molempien kanssa osallistua samaan kisaan, se olisi aivan liikaa, koska koirat ovat niin erilaisia.

Juttelin tänään Leenan kanssa (siellä missä Isla oli synnyttämässä pentujaan) Kerttutyttönen on ihana, mutta tosi kovapäinen riiviö välillä. Leena kyseli miksi minun piti olla niin oikeassa sen luonteen kanssa, ettei se tule olemaan mikään helppo koira. He kaipasivat Islaa, kun se jo osaa käyttäytyä ja ymmärtää käskyjä ja sääntöjä. :) Onhan Isla helppo sisätiloissa, mutta ulkona se vieläkään ole hillitty tai helppo koira, se on niin täynnä energiaa ja kiihtyy nollasta sataan niin nopeasti, ehkä se tulee sitten ajan myötä (joskus 8-10 vuotiaana :D )

Dexter työleirillä

Nyt ollaan päästy vauhtiin Islan treenien kanssa ja meitä kehotettiin jo menemään kilpailuun :) Isla tekee taas kaikkensa treeneissä.

Isla on nyt myös löytänyt sisäisen vetokoiransa. Se on ollut vähän takkuaava, kun se on koko ajan kysellyt minne mennään ja mitä tehdään, kääntynyt ympäri ja ollut enemmän tiellä kuin auttanut. Se on tietysti yrittänyt parhaansa, mutta ei ole vain ymmärtänyt mistä on kyse. Nyt se yhtäkkiä sai hehkulampun syttymään ja se tietää että eteenpäin pitää pyrkiä, emäntä tulee aina perässä, vauhdista riippumatta.

Meillä oli viikonloppuna kaverin australianpaimenkoira Dexter hoidossa ja se raukka joutui myös vetohommiin. Ensin se ei ymmärtänyt tietenkään alkuunkaan mistä oli kyse, se pomppi vain tasajalkaa minun vierellä. Hetken päästä laitoin sen kuitenkin remmiin kiinni ja se sai juosta Islan vierellä ja silloin sille jotenkin aukesi jutun juonen. Se vaikutti kilpailevan Islan kanssa kumpi pääsee ensimmäisenä perille.

Meillä oli myös yhdessä vaiheessa yhden kaverin whippetkin mukana vetämässä. Se osaa kyllä sen homman, mutta se ei oikein toiminut valjakossa muiden kanssa. Poispäin sen emännästä se juoksi meidän takana ja takaisinpäin se juoksi paljon nopeammin kuin muut, lisäksi se kiihtyi niin paljon että se rupesi komentamaan Dexteriä kesken vedon. Tästä seurasi pieni sekasorto ja pari kertaa mentiin nurin, vaikka oli lainassa kaverin tosi hyvä potkukelkka, jolla oli helppo ohjata.

Lauantaina käytiin kokeilemassa henkilöetsintää Merenkurkun saksanpaimenkoiraliitossa. Isla innostui heti ideasta, etsiä jonkun ihmisen metsästä, jolla oli lelu. Tosi helppo ja hauska homma, tuumasi Isla. Jälkeenpäin sekä Isla että Dexter sai riehua kaverin saksanpaimenkoiran kanssa.

Dexter oli kuulemma tosi väsynyt kotiin päästyään, raukka kun oli joutunut meidän työleirille, jossa oli vetotöitä sekä lauantaina että sunnuntaina. Lisäksi oli kevyttä tokotreeniä ja ympärivuorokautista vahtivuoroa. Dexter asuu omakotitalossa, joten nyt se luuli että kaikki naapureiden liikkumiset rappukäytävässä kuului meille, se ilmoitti niistä ahkerasti, mutta onneksi aika hillitysti. Lunta tippui myös koko ajan katolta, joten Dexter luuli että siitäkin piti meille ilmoittaa.

Isla tuli kotiin! Falco on valmis kilpailuun :)

Lähdimme tänään hakemaan omaa prinsessaamme kotiin. Onneksi sille tuli ainoastaan kolme pentua, nyt se ei ole läheskään niin kuluneen näköinen kuin jos sillä olisi ollut 8 pentua. Nisät vähän roikkuu ja niissä on vähän "kulumaa", tottakai lihakset ovat pienemmät, on tullut vähän läskiä kylkiin, mutta ei mitään katastrofia kuitenkaan. Huomenna menemme ensimmäisiin treeneihin pitkään aikaan, tyttö on varmaan aika innoissaan.

Nyt löytyy lisää kuvia pennuista, uudet kuvat ovat otettuja 30.1 ja tänään 5.2.

Olen nyt koko syksyn ja talven tähän asti harjoitellut Falcon kanssa keskiviikkoisin agilityä ja myös käynyt toko-kurssin. Kun aloitimme agilityn syksyllä Falco ei ollut oikein kiinnostunut, se alitti hyppyesteiden rimat, meni hitaasti, eikä oikein katsonut ohjeita. Meidän ensimmäiset kerrat olivat lähinnä motivointia. Hyppyesteet olivat medi-korkeudella ja se sai tosi paljon namuja koko radan aikana. En vaatinut kovinkaan monta estettä putkeen, ennen kuin se sai pitää tauon. Melko pian rupesi näkymään tulosta, Falco rupesi innostumaan taas lajista, se seuraa ohjeita ja tekee mielellään. Sille on jopa tullut paljon, siis paljon, enemmän vauhtia!

Se on aika erikoinen ohjata, se ei nimittäin kestä kovinkaan paljon erikoiskuvioita. Jos käännän sille selän ja yritän tehdä esim "persejätön", se tulee epävarmaksi ja lähtee ihan minne sattuu. Aluksi se ei kestänyt ollenkaan että minun vauhtini hidastui tai pysähtyi. Joskus on vain tehtävä niin, että ohjaaja hidastuu, mutta koiran pitää jatkaa esteen ympäri. Tämmöisessä tapauksessa pelkkä käden jatkuva liike ei sille riittänyt, minun piti jatkaa liikettä koko yläkropallani. Näytin varmaan aikalailla japanilaiselta puistojumppaajalta, kun tein ylisuuria liikkeitä yläkropalla ja käsivarsilla :D Falco ei myöskään pystynyt menemään banaaninmuotoiseen putkeen, jos minä juoksin ulkopuolelle. Koira meni kiltisti putkeen, mutta heti kun se huomasi putken kääntyvän värään suuntaan, se tuli takaisin ulos. Treenasin ahkerasti putkia edestakaisin, sokeita aukkoja jne ja yhtäkkiä Falco ymmärsi jutun juonen.

Falcolla ei ole mitään ongelmia jäädä paikoilleen alussa, kontaktien tai keinun kanssa, joten kunhan minä muistan ohjata kunnolla, se menee radan helposti. Jos sille tulee liian kiire, eli olen liikaa sen edellä, se rupeaa pudottelemaan rimoja. Kepit menee hyvin, joskus se haluaa vähän fuskata 2. ja 3. viimeisen kepin kohdalla, mutta jos ohjaan vähän tueksi, sekin onnistuu hyvin. Nyt pitää tutkia missä olisi joku sopiva kilpailu täällä lähellä :)

Toko-treeneissä ollaan käyty perusjuttuja läpi, pientä hiomista siellä täällä, mutta yleisesti ottaen olen aika tyytyväinen sen suorituksiin. Nyt pitäisi vain anoa erikoislupaa kuurouden takia, jotta saisin käyttää käsimerkkejä. Nouto ei edisty, ei sitten yhtään! Falco ei kerta kaikkea suostu pitämään kapulaa suussa yhtään kauemmin kuin 0,5 sekuntia, ellei se liiku minua kohti samalla. Sivulletulo kapula suussa, istuminen kapula suussa, ylipäätänsäkin miettiminen kapula suussa on sille vähintään yksi asia liikaa. Metallinen tai puinen kapula, ei mitään merkitystä, se ei pidä sitä kunnolla, se pureskelee ja heittelee sitä.

Pennut 4,5 viikkoa

Kerttu ja Pantteri kurkistavat pentulaatikosta kun maiskuttelee ja puhuttelee niitä.

Kerttu lähinpänä kameraa

Pennut toivekkaana että maitobaari tulisi käymään

Pantteri yrittää päästä pois laatikosta, eli josko joku nostaisi vaikka. Taustalla näkyy kuinka kevyet korvat Kertulla nyt.

Etureunasta Pikkuhukka, Kerttu ja Pantteri

Pieni leikkituokio

Maitobaari tuli vihdoinkin käymään!

Pennuilla oli ihan hirveä kiiree saada kaikki nisät tyhjiksi. Pikkuhukan turkki lähikuvassa, onkohan siitä tulossa pitkäkarvainen?

Kerttu syö ahneesti

Kaikki pennut syömässä

Leikkimielinen alistaminen, tämä kuvaa hyvin Kertun luonetta.

Pennut istuen, katsoivat maitobaarin perään.

Lopuksi vielä talvikuvia, kun kävin Isla ja Falcon kanssa hiekkamontussa kävelemässä. Kuvaa klikkaamalla saa sen isommaksi.

Kuvia pennuista

 Sama luu oli ollut Islalla jo kauan, mutta jostain syystä se ei ollut sitä syönyt ennen kuin annoin sen sille uudestaan. Kerttu vasemalla ja Pikkuhukka oikealla, Pantteri vähän niiden alapuolella. Pennut saivat samalla pienen opetuksen, Isla murisi ja näytteli vähän hampaita kun tulivat liian lähelle sen luuta. Isla huomasi hienosti eron jos pentu vain vahingossa hoiperteli luun lähelle, vai tuliko ne katsomaan itse luuta.

 Pantteri osaa ottaa rennosti. Näin se sammui syliini selälleen.

 Kävin Islan kanssa lenkillä, heti kun tulimme sisälle kaikki kolme pentua syöksyi sitä kohti, eivät edes jaksaneet odottaa että se tulisi takaisin pentulaatikkoon.

 Kerttu ja Pantteri miettivät miten pääsisi maitobaarin luo, vaikka se oli väärällä puolella.

 Pojat leikkivät keskenään ja Kerttu siellä edessä vähän irvistelee.

 Kerttukin liittyy leikkiin tai oikeastaan komensi poikia lopettamaan.

 Leikin jälkeen maistui uni. Isla jatkoi luun järsimisen.

Unen jälkeen ruoka taas maistuu. Vielä viikko sitten se oli vain tätä ruoka - unta - ruoka - unta jne, nyt sentään on tullut mukaan myös lyhyet leikkihetketkin.

Pennut kasvavat!

Kerrotaan ensin vähän historiaa, kun viime päivityksestä on kulunut tosi paljon aikaa:

5.12 Vietiin Isla Ylihärmään, jotta se ehtisi tottua ympäristöön ennen kuin pennut tulevat.

7.12 Isla meni röntgeniin koska Anemoneniityn väki oli niin huolissaan että sieltä löytyisi 1-2 pentua vain. Kuva näytti kuitenkin että 5 sieltä on tulossa, 4 selkärankaa ja 5 päätä näkyi! Itse veikkasin 4-6 kpl, sen perusteella miltä vatsa näytti kun se meiltä lähti.

8.12 Tuli ruskea vuoto ja kova jännitys syntyykö pennut jo näin paljon liian aikaisin. Jos näin olisi ollut asia, olisi vain pitänyt toivoa että edes emä jää henkiin. Tuli kokonaisvaltainen liikuntakielto! Siis Isla, viikon ilman pitkiä lenkkejä, olin hyvin, hyvin onnellinen ettei se ollut meillä :)

Isla petaa, tutustuu synnytyslatikkoon, nirsoilee ruoan suhteen.

15.12 Pienoinen lämpöpiikki, ei kuulemma vielä tarpeeksi.

17.12 Leena soitti minulle klo. 16 maissa ja kertoi ettei tässä nyt mitään hätää ole, mutta Isla oli ollut vähän rauhaton koko päivän, lämpö oli kuitenkin normaali. Puhelun lopussa se kysyi hämmästyneen joltakin toiselta, "oliko toi ponnistus?". Totesivat yhdessä että oli, ei muuta kuin vaatteet päälle ja auton keula kohti Ylihärmää. Minua jännitti kovasti että ehdinkö ollenkaan ajoissa, omaa koiraa tuntien kaikki on ohi tosi nopeasti, kun se on yleensä niin hätäinen.

Hyvin ehdin paikanpäälle ja odottaakin ehdin reilusti ennen kuin ensimmäinen pentu syntyi klo. 20.00. harmaa tyttö 476g, tytön istukka tuli noin tunnin päästä. Sitten kesti hetken ja seuraavaksi tuli musta poika 482g, taas hetken sai odottaa ja sitten syntyi harmaa poika 388g. Molempien istukat tuli yhdessä noin tunnin päästä. Odotettiin, odotettiin ja odotettiin.

18.12 Klo. 3 soitimme päivystävälle eläinlääkärille ja se määräsi Oxytocinia lihakseen, jos ei mitään tapahdu niin uusi puolen tunnin päästä. Islalla oli jo kova väsy, syntyneet poikaset söivät hyvin ja Isla piti niitä tosi puhtaana. Annettiin vielä 2 piikkiä, mutta mitään ei tapahtunut. Varttia vailla 5 soitettiin taas eläinlääkärille, ettei mitään ole vielä tapahtunut. Ell totesi ettei pennut mene miksikään, vaikka ne odottaisivatkin aamuun asti, jos emä on kuitenkin rauhallisen oloinen.

Heti kun eläinlääkäri aamulla avasi ovensa, lähdettiin uudelle röntgenkuvalle. Onneksi näin, eikä lähdetty avaamaan vatsaa ensimmäisenä. Isla oli oma itsensä, kova häsläämään, kärsimätön ja haukkui kun eläinhoitaja tuli sisälle. Röntgenkuva näytti että tyhjä oli!!? Siis mitä, ei voi näköjään edes siihenkään luottaa että se näyttää oikein. Katseltiin ihmeissämme vanhaa kuvaa uudestaan, 4 selvää päätä ja yksi vähän epäselvä...

Kolmannen pennun jälkeen luultiin ensin että yksi pentu lisää syntyi, mutta Isla söi sen niin nopeasti että pääteltiin että se oli vain istukka. Toinen istukoista, mitä nähtiin, oli sen verran iso että luultiin hetken sitä kahdeksi yhteen kasvaneiksi. Eli mahdollisesti yksi näistä "istukoista" on voinut olla kuollut pentu, mutta jotta se näkyisi röntgenkuvassa sen on täytynyt kuolla tosi myöhäisessä vaiheessa. Yksi pää on voinut selittyä sillä että koira on heilunut niin kovasti kuvan ottohetkellä, että yksi pää oli laskettu kahdeksi. Mutta loppusaldo oli hyvinvoiva emäkoira, joka sai lähteä takaisin pentujensa luo, ilman leikkaushaavaa, 3 virkeä ja nälkäistä pentua, sekä kaksi aavepentua, jotka olivat kadonneet jonnekin ilman selkeätä syytä.

Heti syntymän jälkeen ja vielä 3 viikon ikäisenä pennut eroavat toisistaan hyvin selvästi. Ensisyntynyt tyttö on huutava, vaativa, toimintakykyinen tyttö, joka ei jää muiden jalkoihin. Tästä tytöstä tuskin tule arka tai liian flegmaattinen harrastuskoiraksi, sen sijaan luulen että se tarjoaa omistajalleen haastetta. :) Tytön työnimi on Kerttu, se jää Katriinan luo harrastuskoiraksi.

Musta poika oli jo heti syntymän jälkeen rauhallinen, Leena jo ehti hätääntyä että se on kuolemassa, kun se oli niin rauhallinen, mutta sellainen se on edelleen. Maailmanmeno ei tätä poikaa niin paljon häiritse, niin kauan kun ruokaa on jossain tarjoilla. Se on nimittäin varsin toiminnan mies, kun se haluaa jotain. Muutama tunti vanhana, kun oli ottanut pienet tirsat, se ryömi päättäväisesti Islan tassun yli maitobaariin, silloin flegmaattisuus oli kaukana! Jos maitobaari on liian kauan poissa, se kyllä osaa kutsua sitä hyvin vaativalla tavalla, melkein haukkuen. Uni tulee kun on tullakseen ja se antautuu täysin silloin. Pojan työnimi on Pantteri, koska ne muistuttaa mustaa pantteria, lisäksi Islan emän puolelta virallisista nimistä löytyy kissapetoja. (Isla on Chita, emän emä on Puma) Sillä ei ole yhtään valkoista koko turkissa.

Kolmas ja viimeinen pentu oli selvästi muita hoikempi ja pienempi. Sen ruumiinrakenne on lähin Islan omaa, koska jopa Kerttu on varsin roteva ja isopäinen. Se oli ja on edelleen vähän rauhallisempi kuin Kerttu, mutta selvästi Pantteria menevämpi ja enemmän piippaava. Sen koko olemus on aika samantyylinen kuin emänsä, voisin jotenkin kuvitella että Isla on ollut tämmöinen pienenä. Tästä jollekin energinen poika, josta ei varmaan tule niin mahdottoman roteva. Sen tassut ovat selvästi hennommat kuin Pantterin tassut. Pojan työnimi on Pikkuhukka ja se on selvästi tummempi harmaa kuin Kerttu. Nyt se vähän näyttää siltä niin kuin siitä voisi tulla pitkäkarvaisempi kuin muista. Se jää vielä nähtäväksi tuleeko siitä ihan pitkäkarvainen, vai jääkö muiden, ainakin Kertun, turkki samanlaiseksi kuin Islan, jolla on jopa saksanpaimenkoiraksi aika lyhyt turkki.

Nyt kun kävin tänään pentuja katselemassa ja punnitsemassa, niiden paino oli noussut ihan hurjasti. Painot: K: 2,4kg, P: 2,6kg ja Ph: 2,1kg. 27.12 kun kävin viimeksi kaikilla oli noin kilon verran vähemmän, hyvin syöneen näköisiä ovat :) Kuvia voisin laittaa huomenna, jos ehdin.